Blogi 14: Rauhalliset muutokset yksi kerrallaan

Kuten viime viikollakin, taas istun palvelutalon kahvihuoneessa. Tällä kertaa tosin eri palvelutalon kuin aikaisemmin. Jättäydyin keikkalaiseksi 21.10 alkaen ja ajattelin käydä kokeilemassa siipiäni jossain muuallakin kuin tutussa ja turvallisessa. Ainakin aamuhommien perusteella kokemus on ollut ihan mukava ja selkeästi samat hommat jatkuu täälläkin.

Nyt on vaan tosi olennaista seurata että kaikki palkat tulee ajallaan ja oikeista paikoista. Viime viikko oli tosi huono kuvausten osalta, joten jokainen lantti täytyy seurata. Taitaa jäädä tältä vuodelta kunnon salamasetit hankkimatta, mutta eipä näitä studiokuvauksia ole jonoksi asti, joten pärjään hyvin käsisalamalla.

Viime viikon perjantaina äänitettiin Vuollen Netan kanssa ensimmäinen jakso tulevasta Kameran Takana -podcastista. Tääkin juttu oli sarjassamme “maaninen” idea, jonka sain kun pohdin hyvää vaihtoehtoa vloggaamiselle. Periaatteessa mua on aina kiinnostanut videoiden teko, mutta ajan puutteen vuoksi päätin hylätä ajatuksen kokonaan. Visuaalinen sisältö täytyy nykyään tehdä niin kiinnostavaksi, että kuvakulman täytyy vaihtua 3 sekunnin välein, joten en koe sitä kannattavaksi. Pelkän äänen editoinnista mulla on myös kokemusta, joten sen tekeminen on ihan siedettävää.

Jälkikäsittely hirvityksen jälkeen laitoin ylös muutaman asian seuraavaa podcastia varten. Ensinnäkin sijoitan mikrofonin vastaisuudessa 45° kulmaan hieman sivulle, jottei mikrofoni poimi kaikkia syviä henkäyksiä. Toiseksi yritän olla enemmän hiljaa kun haastateltava puhuu. Vaikka “mmm” kuulostaa ehkä haastateltavasta hyvältä siitä näkökulmasta, että hän tietää tulevansa kuulluksi, sivustakuulijalle 1000 kertaa se kuulostaa todella rasittavalta.

Toisaalta on tosi hyvä kuunnella omaa puhumistaan, koska se opettaa paljon siitä millaisia “turhia” fraaseja puhe onkaan täynnä. “Niinku” tai samojen sanojen toisteleminen, änkyttämisen tavoin, tulee ikävän luonnostaan, mutta onneksi puhumista voi työstää. Se että miettii ensin, mitä aikoo sanoa, auttaa tietysti jonkin verran.

Edeltävä viikko oli aika rankka, kun kaikki 3 lasta päättivät olla flunssassa. Jatkuvaa nenän tyhjentämistä, kiukuttelua ja huonosti nukuttuja öitä. Tänään illalla pääsen jääkiekkoon hieman lepäämään. Sen tunnistaminen mitä oikeasti tarvitsee palautuakseen on mulle ainakin tärkee osa jaksamista. Tällä hetkellä käytän ajattelukykyä ihan jatkuvasti erinäisten prosessien, kuten aikataulun ja perheen hyvinvoinnin pohtimiseen ja siks sellainen “aivoton” toiminta kuten raskas liikunta on hyvää vastapainoa.

Päätin, että podcastin julkaisu saa odottaa ensi viikkoon. Ehdin myös mahdollisesti hoitaa uuden haastattelun tässä välissä. Tuntuis kivalta, jos saisin blogin ulos aina maanantaisin ja keskiviikkoisin podcastin loppuviikkoon kuunneltavaksi. Sisällöntuottajilla on hyvä olla sekä lyhyt- että pitkäkestoista sisältöä, joka auttaa pitämään seuraajien mielenkiintoa yllä. Sitä ei kuitenkaan pidä mun mielestä tehdä väkisin vaan kaiken tulee lähteä omasta halusta ja motiiveista.

En muista kirjoitinko tästä aiheesta aikaisemmin, mutta lopulta me kaikki tehdään ratkaisut tunteen perusteella. Järkiratkaisuthan perustuu meidän käsitykseen tulevaisuudesta ja arvoista ja nehän pohjimmiltaan perustuu tunteeseen. Sitä mitä me pidetään tärkeenä tai arvostetaan muodostuu toivottavasti meidän elämän runko. Jos elämässä on jotain, mikä ei oikeasti vie kohti tärkeimpiä tavoitteitasi, tai saa sinut polkemaan paikallasi, on hyvä pohtia tuosta asiasta/tavasta luopumista. Omien arvojen pohtiminen säännöllisesti on mun mielestä tosi tärkeä prosessi, koska muuten me helposti luiskahdetaan pois kurssista, eikä päästä välttämättä haluttuun päämäärään.

Sama koskee luonnollisesti haitallisia asenteita. Jos me tunnistetaan joku heikko lenkki, ei asiaa pidä kuitenkaan käsitellä tuominnan kautta. On vaan hyvä todeta: "Hei ihan mahtavaa että mä löysin tän puutteen itsestäni, ja nyt mä voin alkaa työstää sitä." Mulle perfektionismista luopuminen on ottanut aikaa tähän mennessä noin 3 vuotta ja vieläkin on iso työmaa edessä. Edistystä on kuitenkin tullut ja siitä täytyy olla iloinen. Kolmivuorotyö sen sijaan oli asia, joka tuntui pitävän mua jumissa ja perheen hyvinvointi kärsi. Nyt oon tehnyt muutoksia ja painolasti on keventynyt huomattavasti.

Tää viikko on taas täynnä tohinaa ja koitan niistä selviytyä. Oon taas kehitttänyt hallitsemattoman kahviaddiktion ja yritän alkaa vähentämään kofeiinia, kun elämä tasoittuu. Teehän sinäkin itsellesi hyvä teko ja pohdi onko elämässäsi joku kuormitustekijä ja pohdi miten voisit muuttaa tilannetta. Asiat selviää kun ottaa rauhassa ja hoitaa ne yksi kerrallaan. Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!