Blogi 15: "Valokuvaus on luksustuote"

Aika hieno fiilis, kun ensimmäinen podcast on julkaistu. Pitkät ja syvälliset keskustelut on olleet aina mun juttu. Lapsena mulla oli useita kavereita, joille soittelin monen tunnin puheluita ja keskusteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä. Nykyään oon ymmärtänyt, että mulla on edelleen sama tarve ja oon yrittänyt palauttaa tuota tapaa. Vaikka kuvaamiseen keskittyvä podcast on sisällöltään pinnallisempi kuin yksityiset keskustelut, mahdollistaa sekin syvällistä pohdintaa tuon aiheen rajojen sisällä.

Tuntuu että moni keskittyy nykyään vaan tekniikkaan, kun puhutaan kuvaamisesta. Aina kysytään millä kameralla kuvaat, millä linssillä, millä asetuksilla jne… Sen takia mä en jaksa keskustella siitä aiheesta podcastissa, vaan mielummin puhun oikeasti tärkeistä asioista, kuten asetelmista, luovuudesta ja sinnikkyydestä.

Kyllä mäkin välitän tekniikasta, mutta yritän saada aikaan vaan sellaisen kaluston, että kuvaaminen on mahdollisimman helppoa, jolloin voin keskittyä vain olennaiseen. Mitä enemmän tulee erilaisia kuvauskeikkoja, huomaa monesti tarvitsevansa jotain tiettyä, ja näin käsitys omista tarpeista/vaatimuksista laajenee. Ei kannata kuitenkaan ennakoida liikaa sitä mitä saattaa tarvita, ettei turhaan hanki jotain kallista ja lopulta täysin tarpeetonta.

Nyt tulee 4 viikkoa täyteen siitä, kun lopetin vakituisen sijaisen hommat palvelutalossa. Ekat 2 viikkoa kiinteistökuvauksia oli joka päivälle, mutta ensimmäisen lumen tulon jälkeen ne katosivat kuin tuhka tuuleen. Jouduin turvautumaan palvelutalokeikkoihin, mutta se on ollut ihan piristävää kun minulla ei ole enää kannettavana yhtä suurta vastuuta kuin aikaisemmin. Nyt menen paikalle, mutta avaimen palautettuani voin ottaa rennosti ja näin myös jokaiseen vuoroon jaksaa panostaa täysin voimin. Onneksi muitakin kuvauksia ja kyselyitä on alkanut sadella nettisivun kautta ja tunnen, että elämässä alkaa olla sopivasti vaihtelua.

Katsoin juuri televisiosta ohjelmaa, jossa siivouskaksikko kävi selvittämässä ihmisten sotkuisia koteja, ja auttamassa heitä pääsemään uuteen alkuun. Se muistutti minua omasta uupumuksestani ja siitä miten en jaksanut siivota kotiani. Vaikka siisti koti ei ole suoraan verrannollinen jaksamiseen, on se kuitenkin aika hyvä mittari siitä kuinka järjestyksessä oma elämä on. Tällä hetkellä meillä on edelleen paljon tavaraa mistä yritämme luopua, mutta koti on säilynyt suhteellisen siistinä siitä huolimatta. Lapset alkavat myös oppia sen tärkeyden, että omat leikit tulee siivota ennen seuraavan leikin aloittamista. Meidän elämä alkaa siis olla aika hyvässä järjestyksessä ja olen siitä todella ylpeä.

Palaan vielä podcastiin hetkeksi. Haluan kertoa itselleni yhdestä tärkeimmästä opista, jonka oivalsin tuosta keskustelusta. Vaikka olin kuullut aikaisemminkin siitä, että valokuvaajana ei kannata liikaa polkea hintoja, oivalsin Netan yhdestä ajatuksesta asian selkeämmin: “Valokuvaus on luksustuote”. Varsinkin nykyisenä kännykkäkameroiden aikana tapahtumien ikuistamiseen ei tarvita välttämättä ammattilaista, mutta juuri siitä syystä täytyy ymmärtää oma arvonsa.

Vuosien kokemus tekniikasta, mallien poseeraamisesta, valotuksen ymmärtämisestä yms. ovat todella rahan arvoisia asioita. Sen lisäksi kallis kuvauskalusto tarvitsee päivitystä. Sain pari päivää sitten pyynnön kuvata hautajaiset, jossa asiakas halusi minulta käsittelemättömät kuvat ilmeisesti selkeästi halvempaan hintaan. Mitään vastausta ei kuitenkaan kuulunut sen jälkeen, kun vastasin että voin antaa vain pienen alennuksen perusteltuani asian. Kerron nuo perustelut myös teille.

Käsittelemättömät raakakuvat (RAW) eivät näytä oikein miltään, mutta niiden sisältämän ison datamäärän ansiosta ne soveltuvat hyvin kuvankäsittelyyn. Jos joku asiakas osaisi käsitellä niitä, hän todennäköisesti osaisi myös kuvata, ja tuntuisi hassulta edes pyytää ketään ulkopuolista kuvaajaa. Pimeät sisätilat tuovat myös kuviin aika paljon kohinaa, koska kennon valoherkkyyttä joudutaan nostamaan, ja se pakottaa kuvankäsittelyyn. Tuon kohinan nimittäin pystyy poistamaan tekoälyä hyödyntäen kuvankäsittelyssä. Toisaalta itse koen, että editointi on lähes puolet siitä, miltä lopputulos näyttää. Jokaisella meistä on oma tyylimme, joten en suostu siihen että joku muu editoisi kuvani.

Koska en suostunut polkemaan hintaa, meni tuo keikka minulta sivu suun. Tänään toinen asiakas soitti ja tilasi kuvauksen samaan ajankohtaan, mutta suostui mukisematta pyytämääni hintaan ja halusi vielä maksaa lisäpalvelustakin. Nyt ymmärrän miksi Netta ei harmittele sitä, ettei jollain asiakkaalla ole häneen varaa. En nimittäin harmittele enää itsekään, vaan nautin helposta kommunikoinnista ja mukavista asiakkaista oikeassa hintaluokassa.

Mulla on tulossa mielenkiintoisia projekteja ja olen nyt inspiroitunut etsimään omaa tyyliäni potrettien suhteen. Olen aina pitänyt “synkkyydestä”, melankolisuudesta ja raskaista asioita liittyen musiikkiin ja muuhun taiteeseen. Yritän tuota syväsoutuisuutta alkaa tuoda myös kuvausprojekteihini, jotka sivuavat satuja, fantasiaa, haikeutta ja tummuutta. Väitin Netalle ettei kuvaaminen ole mulle terapiaa, mutta luulen että näistä asioista saan aikaiseksi jotain irtioton kaltaista. Toisaalta ne määrittelevät mulle erottuvampaa ja persoonallisempaa tyyliä, joka puhuttelee joitain ihmisiä niin, että he haluavat jopa maksaa siitä. Ja vaikka kukaan ei siitä maksaisikaan, saanpahan ainakin itse siitä iloa.

Tää blogi oli suhteellisen sekava ja vaihteli aiheesta toiseen logiikattomasti. Se johtui varmaan siitä, että kirjoitin tän 4:ltä aamuyöstä. Ei blogin tarvitse aina yltää novellin tasolle. Mä nautin näiden kirjoittamisesta ja kiitos, että sinäkin jaksoit lukea tämän. Mukavaa uutta alkavaa viikkoa! 🤗