Blogi 36: Seesteinen kevät
Mä aloitin viime yönä kirjoittelemaan tauolla puhelimen muistioon blogin hahmotelmaa siitä kuinka mulla on ollut aikaa niin paljon. Nyt kävi kuitenkin niin että työvuoro olikin sen verran kiireinen etten ehtinyt puhelimeen enempää koskea ja blogi jäi kirjoittamatta. Joka tapauksessa ennen eilistä on kyllä ollut ihan mukavasti aikaa ja oon saanut levätä. Täällä Lappeenrannassa kauppatorilla pidetään isoa näyttöä, jonka kautta kaikki loput SaiPa-pelit näytetään ja käytiin eilen lasten kanssa katsomassa. Vaikka voin myöntää etten kannata paikallista tai muutakaan joukkuetta, tykkään kuitenkin jos altavastaaja pääsee niskan päälle. Nuo tarinat ovat paljon kiinnostavampia. Urheilun seuraaminen on joka tapauksessa viihdyttävää.
Mä oon saanut tosi kivaa palautetta Mirjamin kanssa tehdystä podcastista. Mä sanoisin että 90% on kuitenkin vieraan ansiota, kun ajatellaan sitä jaksaako jotain podcastia kuunnella. Mirjamin vastaukset oli niin timanttisia, että se teki tuosta jaksosta hyvän. Toki hyvien kysymysten esittäminenkin on tärkeää, mutta tärkeämpää mun mielestä on vaan luoda hyvää tunnelmaa ja rentoutunutta ilmapiiriä, jotta kuulijan on myös helppo päästä mukaan. Jos tunnelma on hyvä, voi puhua vaikka koirankakkapusseista ja niiden käyttämättä jättämisestä lasten leikkipaikkojen lähellä. Mikä vaan aihe voi olla kiinnostava kun aitouden ja vilpittömyyden aistii, eikä se tarvitse mitään erikoisia kysymyksiä.
Tähän perustuu myös trendikkääksi nousseet keskustelupakat. Vaimoni omistaa yhden sellaisen. Ne sisältää kysymyksiä, joiden tarkoitus on aloittaa keskustelu. Mä askartelin toissapäiväistä ystävien vierailua varten oman vastaavan pakan, joka sopii paremmin meille. Varmaan kaikkia ihmisiä vitsaa keskustelemisen vaikeus koronan jälkeen, joten joku hyvä puheenaihe pohjalle voi auttaa alkuun. Näin kieltämättä kävikin, koska opin paljon uutta ihmisistä, jotka olen tuntenut jo useamman vuoden.
Tällä hetkellä taloudellinen tilanteeni on turvattu, joten en jaksa panostaa enempää markkinointiin. Kyselyitä erinäisistä kuvauksistakin ropisee ihan tasaisesti. Tämän jatkuvan mainostamisen sijaan vapaahetkinä, oon yrittänyt keksiä keitä kaikkia kutsuisi kylään, mitä tehtäisiin yhdessä jne. Nyt on aika sosiaalistua ja kaivautua tästä kuopasta pois, johon olin itseni kaivanut. Mieliala on kohonnut silmissä näiden sosiaalisten kontaktien myötä, sekä lapset simahtaa kuin saunalyhdyt aktiivisen päivän jälkeen ja nukkuu sikeät unet.
Mä juttelin muutaman läheisen ystäväni kanssa vähän edellisen blogin jälkeen asioiden priorisoinnista. Joskus se että me keskitytään johonkin asiaan jonkun aikaa (samalla laiminlyöden toisia), on ihan paikallaan, jotta asiat saadaan hoidettua ja pääsee taas eteenpäin. Se on vaikeaa, mutta jossain kohtaa täytyy myös osata lopettaa ja tiedostaa mikä riittää. Ehkä se on kevät, ehkä se on mania, ehkä se on “parantuminen”, mutta nyt on sellainen olo että kaikki onnistuu ja olen päässyt siihen pisteeseen mikä riittää.
Ainut huono puoli tässä eeppisessä hyvänolon tunteessa on alttius käyttää rahaa. Mulla katoaa näissä hetkissä aina kontrolli siitä kuinka paljon oon valmis käyttämään johonkin rientoihin. Onneksi Mirjamin mainostama “profit-first”-menetelmä auttaa siinä että on jakanut jo ihan kirjaimellisesti eri tileille asioita, jolloin ainakin elämän välttämättömyyden on turvattu ja pari eri säästötiliä eri kohteille tulee myös ruokittua. Täytyy yrittää muistaa tärkeimmät asiat vaikka ois kuinka hyvä fiilis heitellä seteleitä.
Kevät on mulla sekä ilo että suru. Suru siksi että harraste-jääkiekko jää kesätauolle ja yövuorojen jälkeen nukkuminen on hankalampaa valon määrän vuoksi. Toisaalta on energisempi ja itse yövuorot eivät ole niin synkkiä ja harmaita. Valo itsessään piristää sekä mieltä että kuvaustilauksia. Vähän yli 3 viikon päästä ois tarkoitus lähteä taas kaveriporukalla kuvailemaan, tällä kertaa Repovedelle. Rakastan syödä makkaraa, joten nuotiopaikat odottaa.
En nyt jaksa pidempää blogia tehdä, koska tämä on jo muutenkin myöhässä ja pitäisi vielä nukkua hieman ennen seuraavaa yövuoroa. Aika tiukka on taas tämäkin viikko, mutta onneksi viikonloppuna päästään 5 pv reissuun tapaamaan vaimon sukulaisia pitkästä aikaa. Sitä iloa kun matkustaa lasten kanssa 4-8 tuntia, riippuen kiukun määrästä. Nautitaanhan lämmöstä ja keväästä!
