Blogi 35: Riippuvuuden hallitseminen nykyään
Sain vauhtia laihduttamiseen ilmeisesti töistä kantamastani vatsataudista. Eipä ole paljon ruoka maistunut viime yön jälkeen. Onneksi noro on ainakin omalla kohdalla aina nopea tauti, joten pääsen nopeasti jatkamaan elämää. Sanoinkin ystävälleni että otan tämän taudin milloin vain flunssan sijaan, koska flunssa estää urheilemisen moneksi viikoksi. Ilman kunnon liikuntaa tulen hulluksi. Tänään pääsin jo pienelle lenkille, joten palautumisaikaa ei vaadittu.
Moni lukija varmaan tietääkin että yritän tällä hetkellä pudottaa painoa n. 10 kilon verran 1. kesäkuuta mennessä. Täytyy myöntää että se on ollut vaikeampaa kuin aluksi luulin. Mä oon treenannut taas suhteellisen säännöllisesti lihaskuntoa parin vuoden ajan, eikä olisi kiva menettää tuota lihasta jonkun överidieetin myötä. Palataan vähän ajassa taaksepäin ja juurisyihin muutosten takana.
Senkin asian moni tietää että oon kärsinyt riippuvuudesta aikaisemmin. Niillä on usein taipumusta vain siirtyä johonkin toiseen lievempään asiaan. Esimerkiksi alkoholisti saattaa jäädä koukkuun energiajuomaan tai kahviin, kun narkomaani taas saattaa koukuttua juoksemiseen ja vetää ihan Forest Gumppina kilometritolkulla. Mulla se siirtyi ensin frisbeegolffiin ja vietin aikaa radalla aivan tolkuttomia aikoja.
Riippuvaisen dopamiinikeskus on sekaisin. Ois hienoa tietää voiko sitä jotenkin korjata, mutta toistaiseksi en ole siinä onnistunut. Käytännössä mä addiktoidun lähes kaikkeen mitä alan tekemään ja moni muu asia sumenee ja tuntuu turhalta, koska ajatukset pyörivät vain yhden asian ympärillä. Tässä muutamia apukeinoja, joita oon kuitenkin löytänyt hillitäkseni oireilua. Ne ehkä kuulostaa itsestään selviltä, mutta kerron asian omasta näkökulmastani.
Säännöllinen liikunta on aivan välttämätöntä, jos haluaa pitää hormonitasapainon kohdallaan. Ihan se että siirtyy kävellen/pyörällä jonkun kulkuneuvon sijaan tekee ihmeitä. Se on ihan hullua, miten ihmisestä tulee niin laiska, kun mukavuuksia lisätään elämään. Se että kaikki asiat hoituu nykyään niin nopeasti, johtaa helposti kärsimättömyyteen ja passivoitumiseen. Oon huomannut että vähän käyttämällä aikaa ehtii mieli lepäämään ja voi nautiskella mietiskelyn suurenmoisesta lahjasta.
Jos on oikein huono päivä, siihen tepsii raskaampi liikunta. Joskus oon vaan sanonut vaimolleni että nyt mä lähden juoksulenkille kun keittää liikaa. Hetken päästä pohkeet kramppaa, hengitys sakkaa, veri maistuu suussa, eikä ollenkaan muista enää sitä miksi alkoi kiukuttamaan. Sen jälkeen on kiva palata kotiin jäähtyneenä. Tästä on helppo luoda yhteys riippuvuuksiin. Monihan polttaa savukkeen juuri silloin kun alkaa ahdistamaan.
Liikunta ei kuitenkaan itsestään oo mulla riittänyt. Mä harrastin aikaisemmin myös tunnesyömistä ja pahaa oloa tuli ruokittua roskaruoalla. Tähän päälle vielä napostelut niin ateriakertoja saattoi tulla vuorokauteen 10-15 kappaletta. Verensokeri sahasi niin tolkuttomasti, että olin jatkuvasti kiukkuinen ja väsynyt. Väsymys on myös varma portti väärään toimintaan, joten sitäkin lähdin taklaamaan.
Vaimoni huomasi että minulla tuli hengityskatkoksia aikaisemmin kun painoin enemmän. Uniapnea-oireet oireet pakottivat tekemään selkeän muutoksen ja niiden loputtua väsymykseni helpotti huomattavasti. Vaikka nukuin paremmin, päivän romahdukset pakottivat silti usein päiväunille ja tuntui että minulla oli jatkuvaa aivosumua. Tästä pääsen löytämääni ruokavalioon.
Monille pätkäpaasto-tekniikka on varmasti tullut tutuksi. Painotan tässä kohtaa että mikä tahansa terveellinen ruokavalio toimii, enkä noudata paastoilua enää. Aluksi äärimmäisyyksiin meneminen auttoi minua kuitenkin korjaamaan tuon hallitsemattoman verensokerin vaihtelun ja pääsin päiväväsymyksestäni eroon. Söin pahimmillaan vain kerran päivässä ja muuten join vain nesteitä. Tein myös fyysistä työtä rappusiivoojana, joten siinä oli aika hurja meininki.
Nykyään olen oppinut että varsinkin lihasmassan kasvattamiseen tai ylläpitämiseen tarvitaan ihan kohtuullisesti proteiinia. En ala tässä sanomaan lukuja, koska tutkijat ovat asiasta eri mieltä. Siitä kuitenkin tutkijat ovat samaa mieltä että ne tulisi jakaa tasaisiin annoksiin päivän aikana niiden imeytymisen vuoksi. Tää ei oikein sovi yhteen sen kanssa että syö vain kerran päivässä, joten päätin muuttaa sitä.
Hampaat asettaa meille tietyn rajansa, koska ainakin hammaslääkärien mukaan hampaat kestää noin 5-6 happohyökkäystä vuorokaudessa. Se asettaa siis tietyn biologisen rajapyykin sille, missä se todellinen oikea tapa syödä on. Mä uskon että ihmiskroppa on jatkuvasti mukautuva ja toimii oikein, kunhan asiat pidetään kohtuullisena. En enää usko että on oikeaa ruokavaliota tai dieettiä, mitä noudattamalla saa täydellisen terveyden.
Syy miksi sanoin alussa että tää on ollut vaikeampaa kuin aikaisemmin johtuu todennäköisesti tasapainoisemmasta ajattelustani. Ankara laihduttaminen vaatii itsekuria ja jatkuvaa kieltäytymistä, joka on loppujen lopuksi tosi rankkaa. Tässä kohtaa pikkulapsiperhearkea ei millään jaksaisi mitään ylimääräistä taakkaa ja haluaisin vain syödä jäätelöä vaimoni kanssa iltaisin kun lapset menevät nukkumaan. Mulla on tähän kidutukseen kuitenkin syyni.
Vaikka on tärkeää tehdä asioita itsensä vuoksi, antaa huimaa lisämotivaatiota se että opettaa samalla toisia. Omalla käytöksellään ja toiminnallaan opettaa omia lapsia kaikkein eniten. Mä haluan näyttää mun toiminnalla hyvää esimerkkiä mun lapsille ja vältellä äärimmäisyyksiä, mutta opettaa silti järkevää itsekuria. Tähän liittyy ehkä eniten seuraava apukeino, jota ollaan alettu viemään uutena asiana eteenpäin.
Mä kirjoitin joku viikko takaperin näkemyksestäni sosiaalisesta mediasta. Me keskusteltiin vaimoni kanssa asioista, joissa voitais puolisoina edistyä, ja todettiin että puhelimen käyttö on selkeä edistymisaskel. Painotetaan tässä nyt sitä, että ongelma on enemmän minun kuin hänen. Puhelimen jatkuva esillä olo antaa lapsillekin sen viestin etteivät he ole niin tärkeitä, ja on selvää mihin se tulee johtamaan. Pienet ovat hyvin kiinnostuneita laitteista pienestä pitäen, joten tässä kohtaa viimeistään täytyy ottaa itseään niskasta kiinni.
Mulla on vintillä sellainen linnunpöntön näköinen laatikko, jonka ajattelin laittaa eteiseen puhelinlaatikoksi. Kun tullaan kotiin, sinne sujautetaan puhelin, jolloin koti on “No-Phone-Zone”. Jos ihmisellä on kiireistä asiaa, hän todennäköisesti soittaa ja sen kuulee. Puhelimen poistuminen näköpiiristä auttaa varmasti viimeistään pysymään siitä erossa. Mä haluisin ottaa myös vieraiden puhelimet pois, mutta ehkä siihen en kuitenkaan rupea. Ei mennä niihin kuuluisiin äärimmäisyyksiin.
Jos siis hieman tiivistän näitä asioita. Säännöllinen liikkuminen, väsymyksen kontrollointi unen laadun ja ravinnon avulla sekä itse riippuvuuksien välttäminen. Tässä tapauksessa nopean dopamiinin metsästäminen puhelimen selaamisen avulla. Näillä oon päässyt jo aika pitkälle ja uskon että somen välttely tekee hyvää. Ne muutamat päivät joita oon pitänyt taukoa, on osoittaneet sen toimivaksi.
Jälleen kerran en puhunut kuvaamisesta mitään, mutta se ei ole tän blogin tarkoituskaan. Jälleen sain koottua ajatuksia “paperille”, jotta ne selkeytyvät paremmin myös omassa mielessä. Jokainen viikko on auttanut jatkamaan työstämistä tehokkaammin ja näen edessäni valoisamman tulevaisuuden. Mä en kovin usein sano olevani onnellinen, mutta tällä hetkellä taidan olla. Tää blogin aloittaminen oli todella hyvä päätös. Mukavaa viikkoa sinulle!
