Blogi 4: Touhotus ja suunnanmuutokset
Taas on töissä yövuoro. Kello on nyt 3:40. Ei oikeastaan edes väsytä, vaikka tämä on ensimmäinen yövuoro kolmesta. Olen syönyt kohta puoli pakettia After Eight-suklaata, koska muille yöhoitajille ei suklaani kelvannut. Muistan kuinka lapsuudessa sain kyseistä suklaata kaveriltani ja silloin jo minusta tuntui ettei näin hyvää suklaata olekaan. Olen edelleen samaa mieltä. Harmi että paketti on niin kallis, ettei sitä voi joka yövuoroon ostaa. Tänään vain tuntui siltä että nyt on juhlapäivä.
Oikeastaan mulla viimeiset kaksi viikkoa on olleet yhtä hulinaa. Järkättiin vaimon kanssa lapsille eläin-naamiaiset, joita tyttäremme oli toivonut jo monen vuoden ajan. Korona päätti pilata nuo suunnitelmat, mutta onneksi nyt saatiin juhlat pidettyä. Olisi ollut kiva kuvata juhlia paremminkin, mutta päätin tyytyä räpsimään satunnaisotoksia vaimon kännykällä ja keskittyä itse tunnelmaan. Se oli viisas päätös, koska järjestelmäkameran kanssa huomio olisi mennyt aivan toisaalle.
Hulinaan on kuulunut myös kotistudion rakentaminen. Se alkaa viimeinkin olla kuvauskuntoinen ja muutamia otoksia olenkin jo julkaissut Instagramiin. Sain salamat lainaan ystävältäni joulukuuhun saakka ja niiden käyttö on opettanut paljon valotuksesta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kotistudio jää vain oman perheen kuvaukseen, koska näin pienten lasten kanssa asiakkaiden tuominen studioon tuntuu jotenkin vaivalloiselta. En toki kieltäydy jos joku tuttu haluaa tulla kuvattavaksi. Siitä saa paljon iloa, kun joku saa kauttani itsestään laadukkaat kuvat. Ehkä hamassa tulevaisuudessa asiakkaiden tuominen erilliseen studioon voisi olla kevyempää, kun legopalikat ja Ryhmä Hau-figuurit eivät pyöri varpaiden välissä.
Vierashuone tyhjennetty studion rakennusta varten.
2 vk edellisen kuvan jälkeen, huoneessa vielä hieman ylimääräistä rojua.
Tän kaiken järjestelyn lisäksi kävin tekemässä ensimmäisen asiakas-kuvaukseni. Olin onneksi kaukaa viisas ja tajusin ottaa muovikelmua mukaan, koska viimeinen kuvaustunti vietettiin vesisateessa. Oma harrastelijatason kamera ei ole sääsuojattu, joten täytyy ottaa hieman varovaisemmin. Kuvaus itsessään oli tosi leppoisa ja puolivälin kahvitauko rentoutti tunnelmaa. Viimeisen puolituntisen aikana saatiin mielestäni parhaat kuvat ja uskon että se on tuon tauon aikana rakennetun rennon tunnelman ansiota. Opin myös kamera-kalustostani sen millaisia päivityksiä tulen tekemään potrettikuvausten suhteen.
Eikä siinä vielä kaikki. Oon saanut myös yhteydenottoja yrityspuolelta ja se tuli mulle yllätyksenä. Ilmeisesti jatkuva some-mainostaminen ja panostaminen nettisivun ulkoasuun ja sisältöön on auttanut lisäämään näkyvyyttä. Kiitos tietysti kuuluu teille kaikille sivustoni vierailijoille, koska kävijämäärät nostavat sivuani Googlen-hakutuloksissa ja näin nettisivut ovat helpommin myös yritysten näkyvillä. Joka viikko yritän tehdä pieniä hienosäätöjä teksteihin, jotta ne pysyvät omien uusien näkemysten tasalla.
Mulla on sellainen iso haaste, että on kauhea tarve kertoa jännittävistä asioista heti muille. Periaatteessa se on ihan hyvä asia, mutta ongelmia muodostuu, kun viikon päästä suuntaukset ovat kääntyneet jo aivan päälaelleen. Siinä välissä kerron niistä muutoksista taas toisille, ja edelliset ovat vielä siinä uskossa, että tavoittelen jotain toisia asioita. Valokuvaus ystäväni sanoi hyvin ettei koskaan tiedä mistä ne ovet aukeaa. Nyt alkaa vaikuttaa siltä että ne aukeaa aika yllättävistä ja odottamattomista lähteistä ja sen takia täytyy tehdä nopeita kurssin muutoksia.
Viime blogissa sanoin, että haluan keskittyä kuvaamaan ihmisiä, ja se pitää edelleen paikkaansa. Yrittäjä-henkisen ihmisen täytyy kuitenkin seurata markkinoita ja pitää korvat höröllä potentiaalisten asiakkaiden varalta. Toisaalta alussa olisi hölmöä kieltäytyä hyvistä tarjouksista, koska jokainen tilaisuus antaa uuden mahdollisuuden kehittyä ja oppia. Sehän ei silti tarkoita ettei se oma juttu voisi edelleen pysyä samana, mutta täytyy olla joustava, jos haluaa selvitä kilpaillulla ja rankalla alalla. Epävarmuus kuitenkin vaivaa ja hyppäys vakaasta tulosta asiakkaiden varaan hieman pelottaa. Onneksi minulla on aina takaportti mihin palata, koska hoitoalalla ainakin toistaiseksi on vakaa tulevaisuus. Kerron tästä asiasta tarkemmin myöhemmin, kun saan asiaan jotain selvyyttä. Toistaiseksi minun täytyy säilyttää kryptisyys, etten taas sorru lupaamaan ja puhumaan, ja kuitenkin kääntämään takkiani kahden viikon kuluttua.
Sellaisia aika varmoja päätöksiä uskallan sanoa kalustohankinnan suhteen, että jossain kohtaa tulen hankkimaan Canonin 6D Mark II -kameran. Siinä on kääntyvä näyttö kuten omassa kamerassani, ja 5D Mark IV:ssä (joka on edeltävää mallia parempi/kalliimpi ja suositumpi) sitä ominaisuutta ei ole. 6D Mark II on “täyden” kennon järjestelmäkamera ja nykyisessä kamerassani kenno on “cropattu”. Käytännössä crop-kennoinen kamera leikkaa kuvasta paljon pois verrattuna full-frame kameraan ja olen huomannut että varsinkin ahtaissa tiloissa on joskus hankalaa saada kohdetta sopimaan kuvaan. Isommalla kennolla kuva “laajenee” samalla linssillä kuvattaessa ja sen lisäksi hämäräkuvaus helpottuu. Isompi sensori kerää enemmän valoa ja tämän myötä myös syväterävyys ja värit paranevat. Jos luet tätä ammattilaisen silmin niin unohda kaikki mitä sanoin, koska siellä varmasti oli jotain virheitä. Yritin selittää tämän ikään kuin sellaisella ihmiselle, joka ei ymmärrä mitään kameroista. Omakin ymmärrykseni kasvaa kokoajan ja ehkä muutaman vuoden päästä ymmärrän asian paremmin ja osaan selittää sen myös selkeämmin.
Tämän lisäksi sain hyvän vinkin ystävältäni 135mm polttovälin linssistä. Tällä hetkellä minulla ei ole omaa pitkän matkan objektiivia ja netistä selaillen tuolla polttovälillä otetut kuvat näyttävät todella hyviltä. Asiakaskuvauksessa sain mielestäni aikaan loistavan kuvan, kun asiakas seisoo Saimaassa ja menin vedenpinnan tasolle. Tuo kuva vastaa suunnilleen tuota 135mm polttoväliä, joskin se on otettu lainaamallani Zoom-linssillä. Monet kuvaavat Zoom-objektiiveilla niiden helppouden takia, mutta kuten kerroin edellisessä blogissani niin haluan todella oppia kuvaamaan ja yhden polttovälin linssit ovat paljon halvempia/valovoimaisempia, joten suosin tällä hetkellä niitä.
Pidemmällä putkella voi pysyä rannalla, kun toinen rypee 5-10 metrin päässä vedessä.
Sosiaalinen media on käynnistynyt hyvin ja samoin nettisivut etsivät kokoajan selvempää uomaansa. Aluksi päätin postata ihan joka päivä jonkun kuvan, mutta alan nyt siirtymään 2-3 päivän välein julkaisemiseen. Syy siihen on hyvin looginen. Ei ole aikaa ottaa joka päivä kiinnostavia kuvia. Toisaalta yksittäiset kuvat eivät ehdi saada huomiota kun toinen kaadetaan jo edellisen niskaan. Haluan myös panostaa laatuun ja laittaa tilille sellaisia kuvia, joilla on oikeasti merkitystä.
Tuntuu ettei tässä blogissa ollut kovinkaan tolkkua. En jaksanut miettiä mitään ennakkoaihetta vaan halusin purkaa ainoastaan sydäntäni. Päässä pyörii kokoajan isoja ja pieniä suunnitelmia sekä potentiaalisia ratkaisuvaihtoehtoja, mutta tällä hetkellä mikään ei tunnu olevan täysin selkeä. Toisaalta on jännittävää seurata mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja täytyy vaan ottaa se vastaan mitä tulee. En enää nykyään jaksa murehtia liikaa tulevaa, vaan keskityn elämään tätä ja ainoastaan tätä päivää ja hetkeä, joskus jopa minuuttia. Panikoimalla ei saa mitään järkevää aikaiseksi ja siksi yritän hillitä tuota taipumusta. Liikunta auttaa kyllä isosti omien ajatusten hallinnassa ja liikkumista suosittelen kaikille, joilla ajatus juoksee liian vilkkaasti.
Kiitos taas kun luit tämän blogin! Lisäsin nyt kuvia ensimmäistä kertaa ja yritän tehdä näin myös jatkossa, jos aiheeseen sopivia kuvia löytyy. En kuitenkaan halua kyllästää näitä kirjoituksia liian monella kuvalla, mutta pieniä tärppejä on hyvä heittää, jotta lukija pysyy hereillä. Mukavaa alkavaa syyskuuta sinulle!
