Blogi 11: Vihdoin vapaa!

Samaan aikaan oon todella huojentunut ja samalla täysin hajalla. Mun elämä on kääntynyt monessa suhteessa päälaelleen ja prosessoitavaa on niin paljon, ettei elimistö tunnu kestävän sitä. Edellinen viikonloppu antoi mulle voimaa taas ponnistella ja haluan kertoa siitä lisää.

Hyvä ystäväni järkkäsi tuttujen valokuvaajien kesken reissun ja oli mahtavaa päästä tuulettumaan elämäni hulluimman kuukauden jälkeen. Oon painanut kahta työtä, edistänyt yritystä, huolehtinut perheestä ja yrittänyt harrastaakin siinä samalla. Rehellisesti sanottuna en ois jaksanut enää yhtään pidempään. Korona-aikana moni yhteinen tekeminen jäi väliin ja koki myös osittaisen kuoleman, sillä reissujen järjestäminen on nykyään entistä harvinaisempaa. Arvostan kaikkia niitä, jotka jaksaa nähdä vaivaa yhteisen hyvän eteen.

Perjantaina saavuttiin, vaihdettiin kuulumiset ja joihinkin uusiin tutustuttiin. Heti saunottiin ja juttu luisti kuin itsekseen. Lauantaina käytiin Siikanevalla kuvailemassa, vaeltamassa ja paistamassa makkaraa. Lauantai-iltana jatkettiin saunomisella ja rentoutumisella, lautapelaten sekä syvällisiä puhuen. Sunnuntaina haikein mielin ja väsyneenä poistuttiin, mutta rentoutuneena ja innoissamme siitä, että oltiin löydetty toisemme. On ihan huikeeta löytää sellaisia ihmisiä, joiden kanssa ajatus juoksee samaan suuntaan ja tulee poikkeuksellinen yhteenkuuluvuuden tunne.

Ystäväni Netta toi myös mun uuden järkkärin, jonka sain tori.fi:stä ostettua kohtuullisen halpaan hintaan. Kiitos Netta kun kävit testaamassa kameran mun puolesta! Olihan toi nyt aika hieno paikka päästä testaamaan sitä. Mä toivon, että huomisella kuvauskeikalla mä osaan käyttää tota kameraa, ettei mee sovittu aika tekniikan kanssa sähläämiseen. Sain onneksi hyvän perehdytyksen muilta ammattilaisilta.

Tästä lähtien mä oon täysin kuvausten ja hoitotyön keikkojen varassa (jos niitä haluan/joudun ottamaan). Onhan se pelottavaa, mutta ilman riskejä ei pääse eteenpäin. Mä nautin tästä vapaudesta ja siitä, että saan itse päättää ja ohjata elämääni. Todennäköisesti joudun tekemään vielä enemmän töitä kuin aikaisemmin, mutta ainakin teen sen silloin omasta tahdostani. Mitään menestystä tai suurta omaisuutta en tavoittele, vaan tasapainoista elämää perheelleni. Tiedossa on enenevissä määrin Googlen hakukoneoptimointia, mainostamista, sanan levittämistä ja kaikkea muuta kuin itse kuvaamista, mutta ainakaan vaihtelua tästä ei puutu. Mielenkiinnolla ja innolla katson kohti tulevaa.

Mulla on nyt erikoinen viikko, kun vietetään aikaa vain esikoiseni kanssa kahdestaan. Ihan huippua, kun saadaan ekaa kertaa kunnolla kahden keskistä aikaa. Tästä viikosta ei tekeminen puutu, kun meidät kaks herkkää vauhtihirmua laitetaan yhteen. Sen sijaan kerhotädit viettää syyslomaviikkoa ja vaimo meni kahden pienemmän kanssa omille vanhemmilleen lepäämään. Ihan huippua, kun hänkin saa joskus edes vähän huilia. “Suurperhe”-äidit on kyllä niin kovilla, ettei ole tosikaan. Sen kovempaa ammattia ei olekaan. Tää oma työskentely kameran kanssa on sen rinnalla ihan lasten leikkiä. Iso kiitos vaimoilleni, että hän jaksaa ponnistella viikosta toiseen.

Lapsikuvaus

Vaikka tää edeltävä viikonloppu oli tosi hieno ja sain paljon, niin nyt pää lyö ihan tyhjää. Aina ei ole pakko tuottaa täydellistä tekstiä tai edes yhtä hienoa, kuin haluaisi. Oon pitkään kärsinyt perfektionismista, mutta onneksi oon päässyt eteenpäin. Mä haluan vaan välittää lapsilleni sitä rakkautta, jota oon saanut osakseni. Toivon, että heistä tulisi edes piirun verran tasapainoisempia kuin minä. Lämmin kiinnostus ja rakkaus varmasti auttaa heitä tuossa ja saan paljon iloa, kun voin näitä asioita heille jakaa.

Jatkan taas kuvausjuttujen ja muiden blogiaiheiden parissa ensi viikolla. Nyt yritän toipua tästä työtaakasta ja ottaa levon kannalta tän viikon. Aina väsyminen ei johdu jostain piilevästä ongelmasta, eikä ratkaisun hakeminen välttämättä selvitä mitään. Omien turhien sääntöjen keksiminen vie itseltä ja toisilta voimat. Ehkä tää on se aihe, mitä haluan avata lisää ensi viikolla. Nyt prosessoin ja nukun rauhaisasti. Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

Edellinen
Edellinen

Blogi 12: Säännöt, järjestys vai ahdinko?

Seuraava
Seuraava

Blogi 10: Pidä huolta, itsestäs, ja niistä jotka kärsii…