Blogi 10: Pidä huolta, itsestäs, ja niistä jotka kärsii…

Otsikko tuo todennäköisesti mieleen Pave Maijasen kirjoittaman klassikkobiisin, jonka ensimmäisiä laineja referoin. Biisi on itsessään jo aika korvamato, mutta enemmän mä tykkään sen sanomasta. Suurin osa sanoista keskittyy itsestä huolehtimisen sijaan toisiin, ja se on mun mielestä tossa biisissä kaikkein hienointa.

Aika moni painottaa nykyään sitä, että itsestään täytyy pitää huolen ja sehän on täysin totta. Kuitenkin jos niillä kerätyillä voimilla vaan nautiskelee eikä anna yhtään toisille, niin ainakin omasta mielestäni onnellisuus jää aika suppeaksi. Joskus kuulin tutkimuksesta, jossa henkilölle annettiin 50€ käytettäväksi itseensä, ja tuon kokeen ajan hänen elintoimintojaan ja hormonitasojaan seurattiin tarkasti. Koe toistettiin antamalla sama summa, mutta tällä kertaa tuo raha tuli käyttää jonkun toisen hyväksi. Tutkijat havaitsivat, että koehenkilöt tunsivat paljon suurempaa onnellisuutta antaessaan toisille ja sen vaikutukset kestivät paljon pidempään.

Mutta eihän aina voi vaan olla antamassa, koska jostainhan pitää myös ammentaa… jotkut sanovat. Tarvitaan selvästi tasapainoa. Mä kerron teille nyt omasta kokemuksesta ja niistä keinoista, jotka on auttanut mua nousemaan ylös masennuksesta ja alakulosta, sekä olemaan enemmän käytettävissä toisten hyväksi. Mielenrauhan saavuttaminen on ollut vuosien työ. Jotta tarina tulee ymmärrettävämmäksi, haluan palata alkuun.

Mun lapsuus ei ollut surkein mahdollinen todellakaan, mutta koska olin tosi herkkä, otin vallitsevat olosuhteet raskaasti. Aika paljon vietin aikaa varsinkin teini-iässä kavereiden luona, enkä viihtynyt yhtään kotona. Vaikka me joskus hölmöiltiin kavereiden kanssa, meidän ajanvietto oli pääosin aika fiksua. Meidän ydinkaveriporukka oli suhteellisen urheilullinen ja päästeltiin usein höyryjä pelaten jotain, tai sitten vaan käveltiin kymmeniä kilometreja ilman suurempaa päämäärää. Huomasin jo tuolloin, että säännöllinen liikunta piti mun päätä kasassa tosi hyvin ja se myös todennäköisesti varmisti sen, että nukuin sikeästi.

Varhaisessa aikuisuudessa mun elämä muuttui ja vanhat kaverit jäi taakse. Jatkoin syömistä kuten ennenkin, mutta liikunta jäi tosi vähiin. Lihoin sen seurauksena melkeen 30 kiloa ja se vaikutti mun jaksamiseen merkittävästi. Stressi ylioppilaskirjoituksista ja epätietoisuus tulevaisuudesta sekä unen laadun huononeminen sai aikaan syöksykierteen, joka johti toistuviin paniikkikohtauksiin ja ahdistuneisuuteen. Mä olin aina pitänyt itseäni tosi vahvana ja “kuolemattomana” ja se ajatus alkoi romuttumaan.

Kun tapasin muutaman vuoden päästä tulevan vaimoni, olin onneni kukkuloilla. Senja kertoi järkytyksekseni, että ollessani yökylässä hänen vanhempiensa luona, hän kuuli miten pahoja hengityskatkoksia sain öisin ja kuorsasin tosi voimakkaasti. Eipä ihme, että tunsin oloni aina väsyneeksi ja sain usein migreenejä. Mä olin ylipainoinen, hengästyin helposti, nukuin surkeasti ja olin olosuhteista huolimatta tosi stressaantunut ja alakuloinen. Päätin, että ennen häitä mä teen ison muutoksen.

Olin vielä tuolloin lähihoitaja-koulussa, ja sain ilmaisen ruoan joka arkipäivä. Söin ton ruoan ja lopun ajan join käytännössä vihreetä teetä ja joskus söin jonkun hedelmän. Jätin tuosta lounaasta myös kaiken turhan hiilarin pois ja paino lähtikin mukavasti putoamaan. Pudotin 20 kiloa kahdessa kuukaudessa.

Faktahan on se, että pikadieeteillä ei selvitä mihinkään. Jos haluaa muuttaa itseään ja korjata jaksamistaan, täytyy tehdä elämäntapa-muutos. Meidän ensimmäisen lapsen syntymän aikoihin mä olin taas lihonut reilusti ja vaimoni kertoi että olin alkanut taas saada hengityskatkoksia. Päätin että tän täytyy nyt oikeasti muuttua.

Aloin ottaa selvää ihan tosissaan, mitä mun pitäis tehdä. Kuuntelin satoja tunteja erilaisia terveysaiheisia podcasteja liittyen ravitsemukseen, liikuntaan, uneen, mielenterveyteen jne. Vaikka eri alan ammattilaisilla on omat keskittymiskohteensa, yleensä yhteiset suuntaviivat heidän näkemyksistään pystyy kokoamaan. Jos yrittäisin koota tähän blogiin kaikki ne ajatukset, jota oon oppinut niin siihen menis viikkoja aikaa. Laitan tähän muutaman olennaisen, jotka on auttanut mua eniten ja kokonaisvaltaisimmin.

Moni tekee sen virheen, että lisää vain liikuntaa, kun haluaa pudottaa painoa, Ruokavalio on kuitenkin kaiken A ja O. Koin helpoimmaksi vähentää hiilaria kaikista ruoista (pastat, perunat, riisit yms.) ja tiputtaa herkut minimiin. Sen lisäksi tiputin aamupalan pois ja join vaan mustan kahvin sekä lasillisen suolavettä. Idea perustuu siihen, että elimistö siirtyy paaston seurauksena polttamaan varastorasvoja ja tehdäkseen näin hiilarivarastojen/sokereiden on täytynyt ensin kulua loppuun. Tää on auttanut mua pitämään painoni kurissa, vaikka joskus söisinkin jotain herkkua.

Liikunnassa oon yrittänyt keskittyä pelkän kunnon kohottamisen sijaan nivelten hyvinvointiin. Tähän liittyy säännöllinen venyttely ja liikkuvuusharjoitukset. Näihin keskittymisen jälkeen mulla on ollut enää tosi vähän mitään loukkaantumisia tai kipuja, jotka ois haitannut mun elämää arjessa. Mitä paremmassa kunnossa nivelet ja lihakset on liikkeiden ääriasennoissa, sen todennäköisemmin ne myös kestää, jos tulee yllättävää rasitusta tai kaatuminen. Tähän ideologiaan oon saanut oppia ATG-tekniikan kehittäjältä Ben Patrickilta. Kannattaa tsekata Youtubesta, jos kipeät polvet tai alaselkäkivut vaivaa.

Mitä tulee sitten mielenterveyteen ja uneen niin se on aikamoinen soppa. Oon kokeillut kylmä- ja kuuma-altistuksia, hengitysharjoituksia, erilaisia kirjavia tekniikoita. Mun mielestä kaikista noista voi olla apua, mutta parhaiten itseäni on auttanut vuorokausirytmin korjaaminen. Heräämisen yhteydessä yritän saada päivänvaloa 5-15 minuutin ajan ja illalla pienennän valoja jo 2 tuntia ennen nukkumaan menoa merkittävästi. Meillä on melkeen joka huoneessa pimennysverhot, jotta tää onnistuu kesälläkin. Ollaan vaimoni kanssa huomattu, että lapsetkin on tosi herkkiä liialle valoisuudelle. Luomalla suotuisat olosuhteet levolle, tuntuu se ainakin itselläni tulevan kuin itsestään ja hyvin nukutun yön jälkeen jaksaa taas paremmin. Tämän alan ammattilainen, jota arvostan on Andrew Huberman, ja hänen podcastejaan olen kuunnellut todella paljon. Hänen erityisalansa on neurobiologia, sekä silmien ja valon tutkiminen.

Mulle tää itsestä huolehtiminen on vienyt monta vuotta aikaa. Nykyään nää kaikki edeltävät asiat alkaa olla sellaisia rutiineja, että ne eivät enää aiheuta ylimääräistä ponnistelua. Kun laitoin elimistöni kuntoon, oon sen myötä saanut myös hyvän pohjan korjata mielenterveyttä ja virheellisiä asenteitani. Oon oppinut sen, että mielenterveyden korjaaminen lähtee nimenomaan kehosta. “Terve ruumis, terve mieli” sanoo vanha sananlaskukin.

Kuten totesin alussa, mun mielestä itsestä huolehtimisen tarkoitus ei kuitenkaan tule olla itsekeskeinen. Mitä paremmin voit, sitä enemmän voit jakaa itsestäsi muille ja olla avuksi. Toinen vanha sananlasku sanoo: “Onnellisempaa on antaa kuin saada”. Ja tätä hyvin korostaa se alussa kertomani tutkimus rahan käyttämisestä. Perhe on luonnollisesti se, johon haluan panostaa mahdollisimman paljon. Miten paljon se harmittaisi, jos olisin niin väsynyt etten jaksaisi touhuta lasteni kanssa tai sitten niin kiukkuinen, että en jaksaisi kuunnella heidän ajatuksiaan. Oma rauhallinen mielenlaatuni takaa turvallisemman ympäristön lapsilleni. Haluan olla myös energinen ja tukea vaimoani, kun hänen jaksamisensa on koetuksella.

Oon aika monessa blogissa jo kirjoittanut muista teemoista, jotka on auttanut mua menemään eteenpäin. Me ollaan kokonaisuuksia ja hyvinvointi koostuu tuhansista pienistä paloista. Priorisointi ja tärkeimpiin asioihin keskittyminen tuottaa varmasti hyviä tuloksia. Ensin täytyy vain päättää, mitkä ne tärkeimmät asiat on ja sen jälkeen tavoitella niitä huomiota hajoittamatta. Selkeät päätökset, tavoitteiden asettaminen ja siihen liittyvä suunnitelma voi auttaa pääsemään kohti oikeita asioita. Muutokset ei vaan tapahdu, vaan niihin täytyy panostaa ihan tosissaan. Muussa tapauksessa me luisutaan vaan siihen samaan vanhaan toimintapaan, joka aiheuttaa meille itsellemme ja läheisillemme haittaa.

Kevennetään vähän tähän loppuun. Tulevana viikonloppuna pääsen pitkästä aikaan reissuun ja rentoutumaan arjesta. Viimeisen 4 viikon aikana mulla on ollut ehkä 2 todellista vapaapäivää, jolloin en oo tehnyt töitä tai keskittynyt kuvausyrityksen kehittämiseen. Mun oli ihan pakko vaan tehdä itselleni levollisempia hetkiä ja jättää joitain asioita tekemättä, koska huomasin että hyvistä toimintamalleistani huolimatta pinna alkoi kiristymään ja stressitasot jatkoivat nousukiitoaan. Enää pari päivää ja sitten 4:n päivän ajan otan aivan chillisti ja nautin. Toivottavasti tuo reissu hyvien ystävien kanssa auttaa lataamaan akkuja, jotta taas jaksan painaa eteenpäin hektisessä lapsiperhearjessa.

Jos jaksoit lukea blogin loppuun niin kiitos siitä. Haluan muistuttaa että mikä toimii minulle, ei välttämättä toimi sinulle, ja siksi meidän täytyy jokaisen tehdä oma matka itseensä ja sisimmän koukeroihin. Kokeile uutta, ole kiinnostunut ja etsi tietoa. Siinä on jo hyvät avaimet tasapainoisempaan elämään. Jokainen päivä voi olla hieno, kun sille antaa mahdollisuuden. Rennosti uuteen viikkoon!