Blogi 19: Mitä opin vuonna 2024?
Jokaisella on joskus niitä päiviä ettei oikein meinaa luistaa. Eikä se edes välttämättä johdu siitä että jotain ikävää olisi tapahtunut, tai ettei olisi saanut paljon aikaan. Mä oon tällä viikolla saanut paljon aikaan ja oma aika on antanut jälleen perspektiiviä siihen miten haluan käyttää elämääni. Olo on kuitenkin poikkeuksellisen tyhjä.
Ne ihmiset joilla ei ole ollut pieniä lapsia ei useinkaan ymmärrä sitä, miten kuluttavaa se on. Kun tuut töistä kotiin, siellä odottaa uusi työpäivä ja silti tuntuu ettet saa mitään aikaan. Tällä viikolla oon voinut purkaa kasaantuneita tehtäviä ja nähdä muutamia ystäviäni ja se on toki tehnyt hyvää. Alan ajan kanssa hyväksymään sen etten pysty kontrolloimaan kaikkea.
Kun palaan ajassa taaksepäin n. 10 vuodella, tullaan ajankohtaan jolloin muutin ensimmäiseen omaan asuntooni. Jostain syystä se 30 neliön yksiö oli lyhyessä ajassa aikamoinen läävä ja tiskivuoret kasaantuivat työpöytäni takana. Nyt ei tulisi mieleenkään olla tekemättä jotain kotitöitä, kun minulla on siihen aikaa. Se tulee ikään kuin selkärangasta, että töistä tultuani laitan tiskit, järjestelen vaatteet oikeille paikoilleen ja alan automaattisesti miettimään jotain tekemätöntä askaretta, joka täytyy hoitaa ennen rentoutumista.
Vaikka sotkuinen koti pikkulapsiperheessä vie aika-ajoin mielenterveyden, en vaihtaisi sitä kuitenkaan tähän yksinäisyyteen, joka kotiin tullessa valtaa nyt mieleni. Pieni tekeminen tekee elämästä merkityksellisempää ja aika saa erilaiset mittasuhteet. Meillä kaikilla on saman verran aikaa käytettävissä, mutta esimerkiksi somen järjetön selaaminen monen tunnin ajan ei edistä kyllä yhtään mitään. Siihen se kuitenkin helposti menee jos aikaa tuntuu olevan liikaa. Jos et lukenut edellistä blogia, niin olin siis tämän viikon yksikseni, kun perhe oli appivanhemmilla.
Mä otin joku vuos takaperin käyttöön sellaisen ajatusmallin, että mietin voisinko tehdä jotain merkityksellistä tai tärkeää kun havahdun selaamaan puhelinta. Se on kyllä auttanut vähentämään somen käyttöä. Varmaan meillä kaikilla on moniakin asioita, joita haluttaisiin tehdä, mutta yleinen laiskistumisen epidemia on jättänyt monet hienot asiat vain ajatuksen tasolle.
Ois helppoa tehdä myös omasta arjesta tosi kiireistä ihan huomaamattaan, jolloin ei näyttäisi olevan aikaa tärkeimmille asioille. Uudet ja kiinnostavat tavarat, tarpeettomat harrastukset tai liian suuret vaatimukset tekee elämästä vaan monimutkaista ja siksi yritän luopua niistä pikkuhiljaa. Viimeisimpänä luovuin lähestulkoon kaikista musiikkivälineistä muutamaa kitaraa lukuun ottamatta, koska ne kerryttivät vain pölyä, enkä kieltämättä ole harmitellut asiaa ollenkaan. Varastot ovat täynnä vastaavia turhia harrastusvälineitä, mutta yritän nyt priorisoida näkyvämpiä stressin aiheita.
Mä oon miettinyt pitkään jos saisin aikaiseksi jonkunlaisen viikkoaikataulun, sellaisen johon kykenen. Joka kerta kun oon yrittänyt sellaista asettaa, on se kaatunut muutaman viikon sisään. Musta vaan tuntuu että elän liian hetkessä pystyäkseni liikaan suunnitteluun. Jos on liikaa asioita kalenterissa, se nostaa ahdistusta ja saa minut lamaantumaan. Sen takia vaikka oma parran siistiminen elää kuin pörssikurssit, välillä näytän siistiltä ja miehekkäältä, toisilla kerroilla metsän peikolta. Täytyy nyt elää sillä tavalla, millä pysyy edes jotenkin järjissään.
Liian tiukan aikataulun sijaan oon pohtinut muistilista-taulun tekemistä itselleni. Joku kohta muistuttaisi pitämään huolta itsestäni, toinen kohta perheestä, seuraava siitä etten ole yksin, vaikka se usein tuntuu siltä. Lisäksi jotain kliseitä nöyryyden ja itsehillinnän säilyttämisestä. Mua on aina ärsyttänyt sellaiset “Just do it” tai “Eat, sleep, repeat” -tyyppiset fraasit, koska oon yrittänyt olla jotenkin erilainen kuin muut. En mä kuitenkaan ole yhtään sen erikoisempi, vaan ihan samanlainen kuin kaikki muutkin. Mäkin yritän löytää itselleni toimivat lausahdukset, jotta pystyn pitämään impulsiivisen luonteeni oikeassa kurssissa.
Moni kokoaa nyt Instagramiin videoita tai kuvia omasta vuodestaan 2024. Jos mä kokoisin listan asioista, jotka oon oppinut tästä vuodesta niin ne menis jotenkin näin:
Älä suunnittele liikaa tai liian pitkälle, koska elämäsi voi muuttua hetkessä aivan toisenlaiseksi.
Saatat nauttia uusista asioista, kun annat niille ihan oikeasti mahdollisuuden, ole avoin uusille näkökulmille.
Älä katso lukuja/prosentteja ja peilaa niitä ihmisarvoosi ja taitoihisi, katsojaluvut ovat toisarvoisia.
Älä pelkää epäonnistumista niin paljon ettet edes yritä, parempi on tehdä kuin jättää tekemättä.
Pidä huolta itsestäsi, varaa aikaa rentoutumiseen, keskusteluihin ja ennen kaikkea nukkumiseen. Unesta ei saa tinkiä vaikka olisikin kivaa tekemistä, muuten et pian jaksa tehdä mitään.
Älä tee mitään siksi että luulet toisten haluavan sitä sinulta. Aitous ei tule toisten miellyttämisestä. Esittäminen vie elämän ilosi.
Pidä sosiaalinen media, uutiset ja viihde omalla paikallaan, aseta aikaraja ja keskity tärkeimpiin asioihin.
Sen sijaan että haaveilisit aina vain paremmasta (esim. kamerakalustosta), keskity ottamaan kaikki irti siitä, mitä sinulla jo on ja säilytä realistinen näkemys.
Ymmärrä arvosi ja suhteuta työsi hinta myös sen mukaan. Älä polje hintoja vain siksi ettei sinulla ole vuosien kokemusta.
Kaikki järjestyy kyllä, jätä pois kauhuskenaariot ja kohtaa haasteet mielenkiinnolla ja rauhallisella mielellä.
Tää vuosi on ollut tosi poikkeuksellinen mun elämässä. Meidän kolmas ja suunnitelmien mukaan viimeinen lapsi syntyi huhtikuussa ja nyt keskitytään vain auttamaan meidän pieniä parhaamme mukaan. Samalla valokuvaus-toiminta jatkaa hyvää kasvuaan ja oheistoiminta siihen liittyen tuo mulle paljon iloa. Aika näyttää mitä tuleva vuosi tuo tullessaan ja toivon, että jaksan pitää mielenkiintoni yllä samanlaisena kuin tähänkin asti.
Tän loppuosan blogista kirjoitan seuraavana päivänä ja huomaan että tajunnanvirrastani ei meinaa saada itsekkään selvää. Pieni tarkistus tekee hyvää ja voi katsoa asiaa taas uusin silmin. Tämä logiikka toimii monessa muussakin asiassa. Ottamalla vähän aikaa ja etäisyyttä, löytää usein tuoreita ajatuksia ja näkökulmia. Ois kiva kuulla mitä te ootte oppineet tänä vuonna ja laittakaa ihmeessä kommenttia tänne tai Instagramiin niin jatketaan jutustelua. Mukavaa loppuvuotta ja lumista talvea!
