Blogi 26: Rahahuolia ja tasapainoa

Eipä ole tullut hetkeen blogia jätettyä niin sanotusti viime tippaan. Mulla on ollut viimeiset viikot törkeetä minuuttiaikataulua, joten en ole ehtinyt paljon ennakoida kirjoittamista. Tää tuleva viikko on töiden kannalta tätä maanantaita lukuunottamatta tosi tyhjä (muutama keikka tai kuvaus saattaa tulla), joten ehdin enemmän lepäillä.

Tänään kävi niin harmillisesti, että mun dronen yhteys päätti katketa sopivalla korkeudella, joten se tuhoutui kappaleiksi. Olin onneksi ehtinyt kuvata jo asuntokuvauskohteen. Asiakkaan kanssa etsittiin dronea noin puoli tuntia metsästä ja lopulta hän löysi sen. Sain siis muistikortin talteen. Toi DJI:n Mavic Mini 1 on tunnettu yhteysongelmistaan ja sain monta kertaa kamppailla sen kanssa aikaisemmin. Nyt se viimein päätti heittää veivinsä.

Mä ajattelin, että kesän potentiaalisista veronpalautusrahoista voisi ostaa sitten uuden dronen, mutta vaikuttaa siltä, että saattaa jopa tulla takkiin, koska alkuvuosi tuli tehtyä liian pienellä prosentilla. Onneksi voin vielä vähentää verotuksessa n. 400e edestä kalustohankintoja, jos päätös näyttää pahalta. Muussa tapauksessa voin siirtää nuo vähennykset ensi vuoteen.

Appiukko on ollut vuosien ajan yrittäjänä ja kertoi minulle viisaan neuvon: Älä osta luotolla tai osamaksulla. Kyllä mulla autolaina juoksee, mutta muita lainoja en ole opintolainan lisäksi ottanut. Nyt kesäkuussa opintolainan maksaminen tulee myös viimein päätökseen ja pääsen taas yhdestä kuukausierästä eroon. Tavoitteeni olisi, että lopulta ei tarvitsisi maksaa yhtäkään lainaa, koska se on stressaavaa.

Ois tosi helppoa tässäkin tilanteessa vaan ostaa osamaksulla joku 600-1200e drone. Mä oon edellisenä vuonna tehnyt muistaakseni neljä asunnon dronekuvausta, joten loppupelissä niitä tulee tosi harvoin ainakin tällä hetkellä. Riittävän hyvän dronen hankintakulut on sen verran korkeet suhteessa siitä saatavaan tuottoon, ettei se tällä hetkellä kannata, kun menoja on muitakin. Tänä keväänä pitäis mm. ostaa autoon uudet kesärenkaat, ja koska meidän auto on sen verran iso, ei siihen kelpaa mitkä tahansa renkaat, vaan niiden tulee kestää enemmän painoa. XL-renkaat on heti merkittävästi kalliimpia, joten lompakko köyhtyy taas mukavasti.

Mulle on ollut aina vaikeeta erottaa se mitä haluan ja mitä tarvitsen, koska oon niin impulsiivinen. Jälkikäteen tulee sitten aina kuitenkin harmiteltua, kun kaikki meni mitä tulikin. Mä alan onneksi joissain asioissa oppia, että pystyn odottamaan oikeampaa hetkeä. Mihinkään ei pitäisi olla kiire toisarvoisissa asioissa.

Se että elämä on tosi kiireistä voi tuntua aika ajoin stressaavalta, mutta toisaalta se että on monesta vastuussa, antaa elämälle myös merkityksellisyyttä. Kun pitää elämän perusasiat kunnossa, kuten riittävän unen ja säännöllisen liikunnan, pysyy mielenterveyskin suhteellisen vakaana. Myös se että elää “päivä kerrallaan” helpottaa todella paljon. Vaikka kalenterissa onkin paljon merkintöjä, jokaisen päivän voi kohdata sellaisenaan. Useimmiten tuleva päivä ei ollutkaan niin raskas, kuin aluksi ajatteli.

Mä ajattelin aluksi etten jaksa kirjoittaa tätä blogia, koska päivä oli niin pitkä. Ainut yhteinen hetki vaimon kanssa kesti vain 5 minuuttia, ja senkin ajan kuunneltiin lasten kiukuttelua. Hän oli myös niin väsynyt että paineli suoraan nukkumaan lasten nukutuksen jälkeen. Mulle tuli sellainen olo etten tee nyt mitään ihmeellistä, vaan annan tajunnanvirran viedä ja kerron siitä mitä mielen päällä on. Näköjään sieltä löytyy rahahuolia ja stressiä tekemättömistä asioista. Toivottavasti tää ei ollut liian raskasta luettavaa.

Vaikka monta asiaa on vielä kesken, oon saanut purettua tekemättömien asioiden listaa sen verran, että podcastit taas jatkuu pian. Infoan Instagramissa asiasta lisää, kun seuraava haastattelu tulee ajankohtaisemmaksi. Ensi viikolla ois tarkoitus taas äänittää ja toivon ettei tule mitään yllättäviä esteitä. Nyt meen vastailemaan laiminlyötyihin viesteihin, ja puran listaa taas siitä päästä. Katsotaan milloin uni tulee silmään. Mukavaa uutta viikkoa sinulle!