Blogi 28: Innostus

Mulle on moni ystäväni tullut kertomaan aika “puskista” että on lukenut mun blogia. Itsestä se usein tuntuu, että näitä syöttää johonkin mustaan aukkoon, eikä mitään tule takaisin. Sehän on varmaan niin kaikkien asioiden kanssa, jotka muuttuu arkisiksi. Blogi on mulle keino tuoda jotain uutta sisältöä joka viikko, purkaa omia tunteita ja jakaa tapahtumia edistymisestä.

Viime kerralla eräs ystäväni sanoi että tykkäsi varsinkin niistä alkupään blogeista, koska niissä oli sellaista innokkuutta ja draivia. Se että meillä on uutuuden viehätys, mahdollistaa asioihin tarttumisen kunnolla ja se on kieltämättä hieno tunne. Toisaalta tuntuu, että jos vaan metsästää sitä uutuuden draivia, ei koskaan tule oppineeksi mitään kunnolla. Mä en ihan ymmärrä sitä miksi jotkut opiskelee 2-3 vuoden välein uuden ammatin, kun vika ei ole lopulta työssä vaan omassa asenteessa. Uutuuden illuusio hälvenee nopeasti.

Jos oikeasti panostaa johonkin asiaan riittävän pitkään, voi saavuttaa mielestäni jotain todella arvokasta. Yhdessä asiassa mestariksi tuleminen avaa portin poikkeukselliseen kykyyn tehdä se muissakin asioissa. Mä harrastin yli 10 vuotta frisbeegolffia aktiivisesti ja aloin olla siinä oikeasti hyvä. Muistan kuitenkin useita kertoja, kun meinasin heittää kiekot roskiin jonkun huonon kierroksen takia. Lopulta selkäkivut päätti mun harrastuksen.

Frisbeegolfin harjoittelu opetti mulle paljon pitkäjänteisyydestä, harjoittelun merkityksestä, sekä oman mielen hallinnasta onnistumisten ja epäonnistumisten keskellä. Frisbeegolfista oli aina helppo innostua uudestaan, koska talvi pakotti pitämään ainakin muutaman kuukauden tauon ja sen jälkeen oli aina intoa täynnä. Jos joku osa-alue pelissä ei sujunut, pystyin kierrosten kiertämisen sijaan harjoittelemaan jotain yksittäistä asiaa. Sopivalla vaihtelevuudella sain innokkuuden pidettyä yllä.

Jos sovellan tätä aikaisemmin oppimaani, ei oo mitenkään mahdollista pitää saman kaltaista uutuuden viehätystä kuin alussa, mutta jotain on silti tehtävissä. Joskus pieni tauko voi auttaa kaivamaan taas innon takaisin. Toisaalta jos joku kuvauksen osa-alue tökkii tai siinä ei tällä hetkellä löydä kehitettävää, voi perehtyä johonkin toiseen genreen. Tietomäärän ja kokemuksen kasvaessa ne hyvin hallitutkin asiat löytää uusia nyansseja ja taas vahvuudetkin edistyy.

Realismia on tietysti sekin, että joskus elämä tulee innostuksen tielle. Vastuu ja vaikeudet syö kauheasti energiaa, jolloin on hankala ylläpitää kepeää tunnelmaa. Tuntuu että tää talvi oli aivan killerivaikea monelta näkökulmalta eikä mihinkään ideoiden toteuttamiseen ollut aikaa. Niin monta tekemättä jäänyttä kuvausideaa jäi muhimaan pääkopan laatikkoon ja nyt ne on joko unohtuneet, tai motivaatio niiden toteuttamiseen on kadonnut.

Tää edeltävä taito oppia todella hyväksi jossain kantaa näinä vaikeina hetkinä. Tiedän että mulla on todella laaja skaala asioita opittavana, enkä pääsee edes kisälliksi muutamassa kuukaudessa. Vaikka nyt jotkut asiat turhauttaa, tää on hetki jolloin moni helposti luovuttaisi. Mä olen vasta aloittelija ja ihan tieni alussa. Ei mulla oo mitään hajua miten pyöritän kunnolla mun yritystäni ja tuun vielä kompuroimaan monta kertaa. Ei se haittaa, koska mä oon edelleen elossa ja voin edistyä.

Mä innostuin dronen tuhoutumisen myötä perehtymään tarkemmin sen sääntöihin, ja ajattelin suorittaa kaikki saatavilla olevat kokeet ja luvat sitä varten, jotta voin vastaisuudessa lentää myös yli 250g painavia droneja. Tällä hetkellä oon puolivälissä ekan teoriakokeen aineistossa ja jatkan joku päivä niiden lukemista. Tää drone-juttu on asia, johon voin suunnata innostusta, kun sitä ei tunnu löytyvän samalla tavalla tavallisemmasta kuvaamisesta. Hetken päästä taas tilanne muuttuu, koska niin se on aina mennyt.

Postasin tässä blogin kirjoittamisen välissä yhden Instagram-tarinan, joka liittyi mun nettisivuun. Muutama kuukausi sitten yritin tosissani optimoida tätä sivua vastaamaan paremmin ihmisten hakutuloksia, mutta en saanut aikaan mitään muutosta. Nyt tarkistin asian ja nettisivun linkin viereen oli viimein ilmestynyt kuva oikealla tavalla. Sitä ei voi itse asettaa, vaan Google hakee kuvat automaattisesti sivulta vastaamaan hakua. Jotta hakukone onnistuu siinä, tulee kuvien nimet ja mahdolliset vaihtoehtoiset tägit vastata hakusanaa. Hakukoneilla menee kuitenkin aikaa ennen kuin ne hyväksyvät jonkun muutoksen näkyväksi ja ilmeisesti siitä syystä asiassa oli viivettä.

Mahtavaa oli myös se että sivuni oli noussut toiselle sivulle kolmannelta hakusanalla “valokuvaus Lappeenranta”. Mä luulen että perinteinen markkinointi esimerkiksi kauppojen ilmoitustaululla voisi tuoda lisää hakuja ja sitä kautta nostaa mun sivuani kohti ensimmäistä. Vaikkei nettisivu ole mikään pakollinen asia olla optimoituna, mahdollistaa se useampia silmäpareja ja potentiaaliset asiakkaat näkevät paremmin työni. Mä aion jatkaa tämänkin asian työstämistä. Ei pidä lannistua, koska edistystä tapahtuu hitaasti mutta varmasti.

Ehkä mä sain tähän blogiin vähän enemmän innostusta, koska olin aidosti innoissani näistä edistysaskeleista. Positiivinen asenne myös illan sählypelin jälkeen antoi virtaa kirjoittaa tätä. Huomenna (lauantaina) työt jatkuu yrityskuvauksen parissa, joten taas taklataan uutta maaperää. Ei pidä väheksyä pientä alkua, koska puroista tulee lopulta jokia, jotka virtaavat meriin. Tästä on hyvä jatkaa. Mukavaa viikon alkua!