Blogi 29: Seikkailu vai turvallisuus?

Tää tuleva viikko on Lappeenrannassa hiihtoloma-viikko, joten lapsilla ei oo myöskään leikkikerhoa. Yleensä leikkikerhon aikaan saadaan pieni lepohetki lasten hoidosta. Todettiin vaimon kanssa että on parempi, että mä teen viikon töitä ja hän pystyy viettää aikaa lasten kanssa omien vanhempiensa luona. Saavuin siis kotiin viikoksi viettämään aikaa itsekseni, pääosin töitä tehden.

Kuntarekry on ollut aika tyhjänä palvelutalo-keikoista, eikä kuvauksetkaan ole vielä kovassa vauhdissa, joten päätin ottaa yhteyttä lähiseudun kotihoitoon. Maanantain ja tiistain teen perehdytyspäivät siellä, jonka jälkeen saan myös kotihoidon keikat auki kalenteriin. Vaikka kotihoito on paljon hektisempää kuin asumisyksiköissä, meneepähän päivät ainakin nopeasti. Ei oo myöskään kiva tuijotella vaan tyhjää rekryä ja miettiä miten saan laskut maksettua, joten jotain oli pakko tehdä. Onneks mun pohja-ammatissa lähihoitajana on isot mahdollisuudet moneen suuntaan.

Matkalla Savonlinnasta Lappeenrantaan kuuntelin maailman suurimman Youtubettajan MrBeastin haastattelun ja täytyy kyllä sanoa, että se oli aika inspiroiva. Mä en haluaisi olla kuin hän, en haluaisi samanlaista aikataulua, ottaisi niin isoja riskejä tai oikeastaan en mitään hänen elämästään haluaisi itselleni. Kieltämättä tuohon elämäntyyliin ei kukaan muu pystyisikään. Se mies on niin keskittynyt viemään tavoitteensa läpi ja hiomaan kaikkia pieniäkin yksityiskohtia, etten tiedä miten hän ehtii edes nukkua. Mä luulin että mun elämäni on kiireistä, mutta totesin että loppu pelissä tässähän porskutellaan aika rauhassa eteenpäin.

Se mikä tossa haastattelussa inspiroi oli energia tehdä ja puskea läpi harmaan kiven, vaikka ei aina edes haluaisi. Oon oppinut neurotieteitä seuratessani, että aivoissa on joku sellainen osa, joka vahvistuu kun ihminen tekee vaikeita asioita. Mitä enemmän vaikeita asioita tekee jopa vastentahtoisesti, sitä voimakkaammaksi tää aivoalue tulee, ja se auttaa sietämään paremmin epämukavuutta. MrBeastilla toi aivoalue on varmasti ihan omilla tasoillaan.

Tässä se aivoalue, voit Googlettaa jos kaipaat lisää tietoa…

Käytännössä vaikeiden asioiden tekeminen toistuvasti auttaa tunteiden säätelyssä ja sitä myötä päätösten tekemisessä. Ei tarvita tietysti aivotutkimusta todetakseen näitä asioita, mutta mun mielestä on hirveen mielenkiintosta että meillä on tälläisiä kehon sisäisiä mekanismeja, joita voi omalla toiminnallaan vahvistaa lihasten tavoin. Tää aikaisemmin mainitsemani haastattelu auttoi mua taas motivoitumaan ja jatkamaan ponnistelua tän yrityksen käynnistelyssä ja yksityiskohtien hiomisessa. Mä epäonnistun vielä monta kertaa, mutta kaikki ne kerrat tekee musta viisaamman ja vahvemman.

Me ollaan tällä viikolla puhuttu vaimon kanssa piirteistä, jotka meitä yhdistää. Ne on spontaanius, seikkailun halu ja suunnittelemattomuus. Klassinen esimerkki siitä miten toiset saattaa suunnitella elämäänsä on kumppanin valitseminen. Joillain saattaa olla aika tarkat kriteerit siitä mitä he haluaa tulevalta puolisoltaan. Meillä kummallakaan sellaisia vaatimuksia ei oikeastaan ollut. Ymmärrettiin vain oikean osuneen kohdalle. Kesällä tulee täyteen 8 vuotta meidän häistä ja meidän liitto on ollut yhtä seikkailua.

Nyt lasten myötä on täytynyt irtautua joistain spontaaneista lähdöistä, sekä rutiineja on täytynyt luoda. Lapset pitävät rutiineista ja ne luovat turvallisuutta, enkä kiistä etteikö niistä ole ollut hyötyä myös meille aikuisille. Ei kuitenkaan haluta lukita suunnitelmia kovin pitkälle, koska tuntuu että tilanteet muuttuu niin nopeasti. Liika suunnittelu johtaa vain pettymyksiin. Meidän perhekoko jo pelkästään johtaa siihen, että joku sairastuu varmasti ja taas joudutaan kaikki menot perumaan.

Mä oon tosi impulsiivinen ja se on johtanut usein siihen että totean hyvin voimakkaasti tavoittelevani jotain asiaa ja tuolla hetkellä mä oikeasti tarkoitan sitä. Muutaman kuukauden päästä todellisuus iskee, eikä kaikkia munia voinut sittenkään laittaa samaan koriin. Se johtaa usein ylikorjaukseen ja siksi meidän elämän vene tuntuu sahaavan joskus yhtä kovaa kuin humalaisella, eikä suoraa kulkutapaa tunnu löytyvän.

Tää saattaa nyt kuulostaa kelkan kääntämiseltä edellisiin blogeihin, mutta kyse ei oo siitä. Mä en edelleenkään ymmärrä miksi joku opiskelee aina vain uuden ammatin, koska yleensä syynä on tyytymättömyys, tarkoituksen hakeminen tai ihan vaan kyllästyminen ja kärsimättömyys. Jos motivaationa esimerkiksi työpaikan muutokseen on perheolosuhteiden huomioiminen, on syy paljon jalompi ja perustuu omiin arvoihin. Ei kannata hakata päätä seinään, jos joku asia ei selkeästi toimi tai aiheuttaa enemmän stressiä. Omia vaikuttimia kannattaa tutkia, miksi haluaa muutosta.

Tietynlainen seikkailu ja suunnittelemattomuus mahdollistaa helpommin mukautumisen olosuhteiden muuttuessa. Jos on päättänyt ennalta voimakkaasti jotain puolisoon, työpaikkaan tai elinympäristöön liittyvää, tulee helpommin rajuja pettymyksiä ja turhautumista, varsinkin silloin kun asiat eivät toimi niin kuin oli alun perin suunnitellut. Luohan voimakkaat päätökset tietynlaista turvallisuutta, mutta mikään tässä maailmassa ei ole pysyvää, joten mielestäni siinä ampuu vain itseään jalkaan.

Täytyy myöntää että me ollaan kaikki erilaisia ja toisille säännöt sekä hyvin orjalliset rutiinit toimii oikein hyvin. Sen kaltaiset ihmiset todennäköisesti hakeutuu myös toistensa seuraan ja nauttivat siitä. Mun mielestä sellainen on vaan todella tylsää, enkä jaksa joustamattomia ihmisiä. Oon kiitollinen että mulla on ystävinä hyvin mukautuvia ja ymmärtäväisiä ihmisiä, joiden kanssa voin jakaa ajatuksiani avoimesti ja suoraan kenenkään loukkaantumatta.

Tää edeltävä ehkä pohjustaa sitä kuinka paljon tuun jatkossa panostamaan valokuvaukseen. Voi olla että kuukauden tai kahden päästä purjeet ottaa tuulta, ja lähdetään kovaa vauhtia eteenpäin. Toisaalta tällä hetkellä näyttää olevan liian tyyntä, että mun tavoitteeni perheen elättämisestä pelkästään tällä tulis toteutumaan. Tulevaisuus näyttää tarkemmin miten ovia avautuu, mutta en harmittele yhtään jos tää ei onnistukaan. Teen silti edelleen parhaani, jotta yritystoiminta kasvaa edelleen, kiireen ja jaksamisen rajoissa.

Paljon stressaavia ja vaikeita asioita on tullut selätettyä ja ne on valmistaneet kohtaamaan seuraavia. Uusi viikko on taas täynnä haasteita, joten ryhdyn taklaamaan niitä. Nyt pienet unet ennen ensimmäistä perehdytyspäivää. Mukavaa alkavaa viikkoa!