Blogi 30: Kiireellisyyden tunne on ihan hyvä

Se miten kukin tuntee kiireen on kyllä todella suhteellista. Kun olin lapsi, ei ollut kiire mihinkään. Teininä tuntui, ettei kesätöiden jälkeen jaksanut tehdä enää mitään ja aika oli mukamas täysin kortilla. Tänään lähdin töihin 6.30, pääsimme ekalle tauolle 13.20 ja 14.24 loppui työt. 14.30 lähin kuvaamaan liikekiinteistöä. Tunnin kuvauksen jälkeen hain postipaketin, noukin vaimon kyytiin ja haimme tytöt kerhosta.

Kerhon jälkeen suuntasimme kaupoille kurahaalari-ostoksille ja syömään. Ruoan jälkeen tein pikaisen kauppareissun, jonka jälkeen toimitin kuvat ja tein seuraavan päivän ruoat perheelle. Omat eväät vielä odottavat. Seuraavaksi tehtiin lasten iltatoimet ja nyt aloin kirjoittamaan blogia eikä oikeastaan tunnu, että olisi ollut kovin rankka päivä. 2 x 10min kahvitaukoa olen pitänyt ja sehän riittää vaikka mihin.

Ei mulla tietysti aina oo näin paljon energiaa, mutta tietyt asiat on auttaneet säätelemään voimatasoja. Ensinnäkin puhelimen vähäinen tuijottaminen kasvattaa elämän haluja moninkertaisesti, kun aivot eivät mene mihinkään nolla-tilaan vaan ovat kokoajan läsnä. Toiseksi pieni nälän tunne pitää mukavasti hereillä, koska tällä hetkellä syön vain kahdesti päivässä. Syynä siis laihtumisen pysähtyminen, joten päätin skipata myös iltapalan ja leikata loputkin turhat ja epäterveelliset hiilarit pois. Tästä tavasta voi olla montaa mieltä, mutta minulle se toimii. En suosittele tätä kuitenkaan kaikille. Jokaisen täytyy löytää oma tapa säännöstellä kaloritasapainoa painonpudotuksen takaamiseksi.

Sekin auttaa kummasti, kun on selkeä tavoite mielessä, miksi mitäkin asioita tekee. Jos joku tapa ei edistä asettuja tavoitteita, kannattaa tuo asia karsia pois. Turhat painolastit kasaavat henkistä kuormaa ja vievät tarpeettomasti aikaa. Näistä esimerkkeinä itselläni on somen graafien seuraaminen, sekä lyhytvideoiden tuijotteleminen, jotka on aivan turhaa ajanhukkaa. Vaikka arki täyttyisikin monesta tekemisestä, ei se haittaa jos ne kaikki puskevat samaan tavoitteeseen. Mun tapauksessa meidän perheellä on yhteisiä tavoitteita, joiden eteen työskennellään ja siksi tulee ainoastaan hyvä olo, kun niitä työstää.

Priorisointilistalta tällä hetkellä putoaa myös somejulkaisut, mainostaminen ja podcastin tekeminen. Mä tekisin hirveen mielelläni podcastia, jos saisin sillä edistettyä autoremppa-lainan maksamista. Ei vaan oo sponsoridiilejä kuulunut, joten se odottaa otollisempaa hetkeä. Koita kestää Mirjami, koska mä arvostan tota viimeisintä äänitettyä podcast-jaksoa ihan valtavasti. Sen sisältö on täyttä timanttia. Kyllä mä sen vielä teen.

Kuulin viime viikonloppuna erittäin hyvän kuvauksen akkujen lataamisesta ennen työpäivää. Siinä oli ajatus ammattimiehestä, joka lataa työkoneen akut aina iltaisin, jotta ne ovat valmiina taas seuraavaa päivää varten. Mulla vastaava on kameran akkujen lataaminen, sekä muistikorttien tarkistaminen, jotta seuraava päivä voisi onnistua. Tän sovellus liittyy siihen miten me edellisenä päivänä varmistetaan, että seuraava päivä sujuu hyvin ja kuvaannolliset akut on täynnä.

On hyvä selvittää mitkä asiat niitä omia fyysisiä ja henkisiä akkuja oikein lataa. Mulla ne on iltaisin lukeminen ja mietiskely, päivittäiset pienet kuntoilut (joko treeniä tai hyvää arkiliikuntaa) ja perheen ja/tai ystävien kanssa keskustelut. Jos joku näistä jää tekemättä, tuntuu että akut on selkeästi vajaammat tulevaa päivää varten. Mulla on huvittavasti mun järkkäriin myös 3 akkua, joten tämä kielikuva toimii osuvasti mun tapauksessani. Yleensä yks akku kestää kyllä useamman asuntokuvauksen, mutta jos jatkuvasti laiminlyö lataamista, kyllä sekin lopulta tyhjenee. Tää sama soveltuu meihin itseemme.

Mä alan hahmottamaan viimein tasapainoisemman elämän avaimia ja mielenterveyden eteen työskenteleminen on tuottanut haluttuja tuloksia. Vaikka huonoja päiviä tulee, en jää niihin enää vellomaan, koska tiedän että ne ovat väliaikaisia. Joskus myös EI:n sanominen on tasapainoista, ja esimerkiksi tää blogin viivästäminen vuorokaudella oli tasapainoinen ja hyvä ratkaisu. Nyt en karsi elintärkeistä yöunista, vaan ajasta selata somea ja turruttaa aivojani ja viedä niitä väärään suuntaan.

Kiitos että luit taas blogin ja jatketaan seuraavan kerran toivottavasti ensi tiistaina sovittuna aikana. Nyt menen paistamaan kanan ja pyörittelen tacot huomista varten. Sen jälkeen tarkistan kieliasun ja hoidan iltarutiinit. Mukavaa tätä viikkoa!