Blogi 31: Rehellinen mielipiteeni somesta

Mun oli aivan pakko viimeisen Instagram-postauksen jälkeen tehdä tietoinen päätös pitää taukoa somesta. Viimeiset kuvaukset oli todella kivat ja onnistuneet, mutta olen todennut olevani sellainen ihminen, että mun pitää ihan oikeasti pakottaa itseni jakamaan työni tuloksia eteenpäin. Eikä kyse oo mistään huijari-syndroomasta tai siitä, että tuntisin olevani liian huono. Mä nautin henkilökohtaisista kontakteista ja syvällisyydestä, eikä sitä saa kovin paljon somen kautta.

Pitkä persoonallisuuden työstäminen on johtanut moniin tärkeisiin oivalluksiin. Lapsena yritin aina olla jotain muuta kuin olen ja olla esillä niin paljon kuin mahdollista. Nykyään olen kyllä esillä monessa asiassa, mutta nautin myös yksin olosta ja hiljaisuudesta. Lähes tulkoon inhon kaltainen tunne somea kohtaan on kasvanut viimeisen 10 vuoden aikana. Ajatukseni ovat vahvistuneet ettei some ole minua varten.

Mä todella olen yrittänyt olla aktiivisomettaja viimeisen puolen vuoden aikana tän valokuvausyrityksen kehittämisen myötä, mutta kuukausi kuukaudelta omaa luontoa vastaan taisteleminen on käynyt aina vain vaikeammaksi. Oon päättänyt luovuttaa sen suhteen, että pidän yllä jotain säännöllisiä rutiineja postausten suhteen. Mä en halua enää kasvattaa ylimääräistä stressiä. Vastedes laitan vaan silloin kun siltä tuntuu, eli todennäköisesti hyvin harvoin.

Haluan avata vähän mikä mua niin kovasti somessa inhottaa. Mä oon aika erikoinen siitä millaisista asioista nautin. Mä saatan käydä keskellä yötä luistelemassa 2-3 tuntia ja harjoittelemassa jotain kuviota. Kuuntelen yhtä pitkiä podcasteja neurotieteistä ja psykologiasta. Juttelisin mielelläni puhelimessa jonkun hyvän ystävän kanssa 3-4 tuntia putkeen jos siihen olisi mahdollisuus. Mä tykkään uppoutua niihin asioihin mitä teen ja se auttaa mua lepäämään arjen huolista.

Some on mun mielestä liian pinnallista. Vaikka joku viitsisikin nähdä vaivaa postauksen tarinaan, en useinkaan jaksa syventyä niihin liian suuren tarjonnan vuoksi. Liian nopeasti näkee liian monta kuvaa ja tarinaa, jolloin tärkeistäkin asioista tulee kertakäyttö kamaa ja vain ohitse vilisevä silmäys toisten elämään. Toisaalta se, jos joku ottaa kuvan itsestään ja laittaa vaikka tekstiksi “lenkillä”, tuntuu sekin liian tylsältä ja sisällöttömältä.

Faktahan on se, että vika on minussa. Jokainen saa elää elämänsä kuten haluaa, jakaa asioita mitä haluaa ja tavalla, joka itseä miellyttää. Mä kuitenkin mieluummin soitan jollekin tärkeälle ihmiselle ja juttelen pari tuntia. Siinä jutellaan kuulumiset, avataan syvimpiä ajatuksia iloista ja suruista, pohditaan jotain kiinnostavaa ja usein sen perään suunnitellaan jotain yhteistä tekemistä. Sellaisista asioista mä nautin ja saan energiaa kestää arjen huolia.

Tässä on ehkä myös sekin puoli, että olen entinen riippuvainen. Some on todella koukuttava ja jään helposti selaamaan lyhytvideoita tuntikausiksi, jonka jälkeen on aivan samanlainen olo kuin laskuissa riippuvuuden harjoittamisen jälkeen. Sen jälkeen motivaatio tehdä yhtään mitään on aivan pohjalukemissa ja itsesyyllisyys ajan tappamisesta vie lopunkin motivaation olla aktiivinen perheen isä ja aviomies. Tää on varmasti heikkous, jota tuun kantamaan lopun ikääni.

Juteltiin vaimon kanssa lasten mentyä nukkumaan, että kannattaa tehdä asioita, jotka antaa enemmän kuin ottaa. Meidän nykyisyyteen vaikuttaa niin moni asia, ettei yksiselitteistä ratkaisua voi muodostaa siitä mikä on oikea tapa toimia somen kanssa. Eikä tää mun pohdinta tarkoita sitä, että lopettaisin somen kokonaan. Tää blogi on varsinkin sellainen asia, josta nautin kovasti ja monet minulle tärkeät ihmiset ovat kiittäneet siitä, että blogieni myötä he ymmärtävät minua paremmin.

Mä oon kohdannut kaikissa töissäni vähän saman haasteen. Melkein jokaisessa työssä oon tykännyt itse työtehtävästä, mutta se kaikki ympäröivä oheistoiminta (joka ei välttämättä kiinnosta ollenkaan) vie niin paljon aikaa olennaisesta, että motivaatio kyseistä työtä kohtaan laskee sen myötä. Realismia on kuitenkin ettei varmaan sellaista työtä olekaan, joka ei sisältäisi jotain “ylimääräistä”. Pitää vaan valita ne taistelut, jotka haluaa käydä.

Jos ajattelin aluksi että some tuo mulle asiakkaita, ei se ole tuonut kuin aivan muutaman. Loput on tulleet usein edellisten tyytyväisten asiakkaiden mainostuksen kautta. Senkään puolesta ei mun kannata laittaa yhtään enempää paukkuja somettamiseen, kun se on mulle muutenkin jo tosi luonnonvastaista. Parempi on ylläpitää huolta vanhoista hyvistä kontakteista ja luottaa hyvän maineen kiirivän edellään.

Ennen tän blogin viimeistelyä tein lyhyen reelssin siitä, kuinka vaimoni on päättänyt muuttaa kotimme järjestystä ja juoksee innoissaan rullamitan kanssa pitkin asuntoa. Sen videon tekemiseen käytin 10 sekuntia ajatustyötä, 20 sekuntia kuvaukseen ja yhden minuutin editoimiseen. Ehkä jotain tollasta hassua extempore-aineistoa mä alan vastaisuudessa tekemään. En siksi että se myy, vaan koska se on hauskaa. En jaksa enää myydä itseäni. Uskon että myös asiakas aistii sen helposti, mikä on aitoa ja mikä ei.

Mä oon täysin avoin kommenteille, miksi some on teidän mielestä hyvä juttu. Mun näkemys on yksipuolinen ja en suutu, jos toiset ovat eri mieltä. Ei se ole ainoastaan paha asia, mutta mulla ne huonot puolet painaa vaakakupissa enemmän. Odotan mielenkiinnolla miten asiat tulevat järjestymään tulevaisuudessa ja mihin somen käyttöni tulee kallistumaan. Se jää nähtäväksi. Mukavaa alkavaa viikkoa!