Blogi 7: Jos aloittaisin valokuvaamisen uudestaan…
Tänään (maanantaina) oli kyllä niin minuuttiaikatauluinen päivä, ettei mitään tolkkua. Jokaisen pienen minuutin optimoin jonkun asian hoitamiselle, ja kieltämättä nyt olo on aika puhki. Ainut “hauska” asia päivässä oli, että ajelin pyörällä töistä kotia ja alamäessä pieni ötökkä lensi suoraan mun nieluun, ja aiheutti huvittavan yskäkohtauksen. Kesti ainakin 200 metriä saada se pois. Huhhuh, on ihmisen elämä rankkaa.
Kuten totesinkin että minuuttiaikataululla tuntuu menevän nää päivät, niin täytyy tästä kirjoittamisestakin nipistää. Yleensä kirjoitan blogia keskimäärin 2 tuntia, ja tarkistan, sekä korjailen sitä ainakin tunnin. Nyt täytyy nipistää tää johonkin 30 minuuttiin ja toinen käyttää tarkistamiseen. Onneksi ehdin ideoida tätä sisältöä ja tänään päivällä, niin ei tarvitse kaikkea ihan hatusta vetää.
Mä oon valokuvannut nyt karkeesti 7 vuotta ja se lähti alunperin vaimoni innoituksesta. Pohdittiin heti häiden jälkeen jotain yhteistä harrastusta ja tämä valikoitui kohtalaisen helposti. Vaimoni sisko on ollut ahkera valokuvaaja vuosien ajan ja he ovat yhdessä kulkeneet valokuvausmatkaa lapsesta lähtien. Minulla ei ole oikeastaan väliä mitä harrastan, koska kaikki menee, jos porukka on hyvä. Tässä tapauksessa seura oli täydellinen.
Kaikki valokuvaajat varmaan jossain kohtaa sukeltaa siihen noidankehään, että “pitäisi” saada uusi kamera, mutta rahaa ei ole. Mä en tiedä johtuuko se jatkuvasta mainostamisesta, vai kuvitellaanko me ihmiset että meistä tulee jotenkin parempia, kun saadaan uudet välineet. Tätähän tuntuu näkevän ympärillä ihan kokoajan ja ihan kaikessa. Aina pitää saada vähän parempi, vähän uudempi, pikkasen kimaltavampi kuin naapurilla. Näinhän se on varmaan jatkunut ihmishistoriassa jo vuosisatojen ajan.
Mulla on tällä hetkellä edelleen se sama kamera, joka hankittiin silloin vuonna 2017. Kuvia on tullut n. 40000 ja kokemusta erilaisista asioista sinä aikana ihan mukavasti. Loppupelissä vaikka toi kuvamäärä kuulostaa isolta, ei se kuitenkaan vedä mitään vertoja siihen, mitä ammattilainen kuluttaa kameraansa. Tulevaisuudessa uskon, että tuo kuvamäärä saattaa tulla muutamassa kuukaudessa. Kameran sensorilla on ikävä kyllä myös käyttöikä ja jossain kohtaa täytyy päivittää kameraa ihan vaan sen tulevan rikkoutumisen vuoksi.
Mutta vuorossa on tärkeempi kysymys. Tarviinko uutta kameraa sen huonon laadun vuoksi? Tällä hetkellä en, koska kiinteistöasiakkaat on tyytyväisiä mun laatuun. Just tänään sain myös viestin vauvakuvaus-asiakkaalta, että he ei osaa valita, kun kuvat on niin hyviä, että he ottaa kaikista kalleimman paketin, eli kaikki kuvat. Selkeesti kyse ei siis oo siitä, että tarvitsen jotain hienompaa ja uudempaa, kun se riittää toisille. Kun oon jutellut muiden ammattilaisten kanssa, niin vaimoni sukulainen (joka on valokuvaaja) kertoi hyvän viisauden. “Ammattilainen joutuu aina tienaamaan ostetun kaluston takaisin.”
Tän takia myös ammattimuusikot saattaa soittaa ihan perus instrumenteilla, koska ne on käyttötavaraa ja kulutus on paljon isompaa kuin harrastelijalla. Ei ammattilaisella ole aikaa kiillottaa ja puunata ja hifistellä uusimmalla tekniikalla, koska täytyy tehdä töitä. Tarkottaako tää nyt sitä ettei kallista kameraa kannata ostaa sitten ollenkaan? No ei tietenkään, koska jokaisen tarpeet vaihtelee. Eräällä ystävälläni on todella kallista kalustoa, mutta nuo työvälineet helpottavat hänen elämäänsä niin paljon (ja tekevät sen jopa mahdolliseksi), että hän on laskelmoinut sen kannattavan. Jokaisen tarpeet ovat siis yksilöllisiä.
Mun kuvaushommat on kuitenkin vielä aika maltilliset ja vaatimustasot on aika simppelit. Sen takia mun kannattaa panostaa vielä kaiken muun oheistavaran hankintaan, ennen kuin laitan isot rahat kameraan kiinni. Muutaman mainitakseni voisi olla kameran sadesuoja ja mukana kulkeva taustakangasteline. Mut tästä nyt herää kysymys otsikosta. Jos tosiaan aloittaisin uudestaan, niin tekisinkö jotain toisin?
No ainakin mä kuvaisin paljon enemmän. Asioita oppii kunnolla vaan tekemällä, ja jos oisin alusta asti ottanut tavaksi kiikuttaa kameraa joka paikkaan, niin olisin varmasti etevämpi kuvaaja. Kameraa en kuitenkaan vaihtaisi, koska satuttiin säkällä valitsemaan sellainen kamera, jota pystyy käyttämään harrastelijasta puoli-ammattilaiseen. Siinä on ihan riittävän hyvä kenno ja värit sekä kääntyvä näyttö, jotta pystyn kuvaamaan vaikka kamera olisi lantion korkeudella.
Annan nyt vinkin kaikille harrastelijoille, jonka sain ystävältäni. Opettele käyttämään salamaa. Enkä tarkoita sitä kameran yläpuolella olevaa kamalaa “peura ajovaloissa” salamaa, vaan jokaisen tulisi hankkia erillinen salamalaite. Mun omien kuvien laatu nousi ainakin 1100% kun opettelin käyttämään studio- ja käsisalamaa. Otin aluksi kuvia käyttämällä plafondia valona, mutta sen värisävy poikkeaa niin paljon luonnon valosta (tosi keltainen), eikä sen valoteho riitä saamaan kuvasta terävän näköistä. Ihan muutamalla kympillä saa käytettynä pattereille toimivia käsisalamoita ja siihen jonkun lähettimän, jonka laittaa kameraan kiinni.
Mä en ala tähän nyt listaamaan sitä tekniikkaa, jota salaman käyttämiseen liittyy. Tästä löytyy kuitenkin loistavia vinkkejä netin täydeltä ja niiden avulla on salama helppo ottaa haltuun. Salama ikäänkuin pysäyttää kuvan, antaa freshin luukin, luonnollisesti lisää valoa pimeään tilaan, ja saa kuvat näyttämään paljon ammattimaisemmilta, vaikka kamerasi olisi ihan höpöhöpö-harrastelelu, kuten minun kamerani (terveisin hifistelijät ja upporikkaat snobiharrastajat). Että jos nyt aloittaisin kuvaamisen uudestaan, niin varmaankin ostaisin hyvin nopeasti vähän laadukkaamman salaman, jossa on hyvää automatiikkaa ja HSS-toiminto (High Speed Sync). Tällä setillä saa hienoja kuvia, vaikka kuvaisi vastavaloon aurinko kohteen takana ja kuva ei silti valotu liikaa. Tähän kannattaa perehtyä lisää, jos haluat hypätä salaman maailmaan.
Mitä tulee sitten objektiiveihin, niin varmaan jos alottaisin alusta, ostaisin suoraan jonkun kiinteän polttovälin linssin. Tolla mun rajatulla kennolla joku hyvä koko olisi 35mm. Sillä saa otettua hyviä potretteja, mutta tausta kuitenkin vielä erottuu kohteesta. 35mm linssi on myös riittävän laaja, että sillä saa ryhmäkuvia vaikka tila olisi hieman ahtaampi, eikä ulkona. Ainut kääntöpuoli näihin 35mm objektiiveihin on se, että ne maksaa aika paljon. Toi mun 50mm objektiivi on tosi hyvä, mutta sisäkuvaukseen liian tiukka, joten tarvitsen sen kaveriksi tällä kameralla jonkun laajemman (24mm). Se on kuitenkin paljon halvempi, ja siksi piti mennä budjetti edellä. Jos tää milliasia oli ihan täyttä hepreaa, niin karkeasti voin sanoa, että laajalla 10-35mm kuvaillaan maisemia, 35-200mm potretteja ja siitä eteenpäin yleensä luonnon eläimiä tai jotai yksityiskohtaista kaukana olevaa. Nää on vaan karkeita ohjenuoria, ei sääntöjä.
Selitin toisessa blogissa kuinka kiinteä linssi pakottaa liikkumaan enemmän (koska et voi zoomata). Se on korvaamaton taito ja tekee sinusta hetkessä paljon etevämmän kuvaajan. Kannattaa googletella tätäkin asiaa ja etsiä joku budjettiystävällinen vaihtoehto, niin löydät itsellesi sopivan ratkaisun. Totesin tuossa blogissa, että olen muutamassa kuukaudessa oppinut paljon enemmän kuvaamisesta, kuin 7 edellisen vuoden aikana. Se kaikki on kiinteiden linssien ansiota, joten suosittelen isosti. Kiinteät linssit mahdollistaa myös paremmin sisäkuvauksen (isompi valovoima) ja hienon reunan pehmennyksen (bokeh-efekti).
Soveltuuko nää ohjeet sitten joka päivä kameran kanssa työtä tekevälle ammattilaiselle? No ei välttämättä. Onhan se mahtavaa, jos on rahaa laittaa monta tonnia laadukkaisiin zoom-objektiiveihin ja isokennoiseen kameraan, joka on vielä sääsuojattu. Et välttämättä tarvitse kuin yhden linssin (esim. 24-70mm) ja hoidat sillä kaiken mahdollisen mitä työsi vaatii. Ammattilainen kuitenkin todennäköisesti osaa jo kuvata, ja siksi suuntasin vinkkini enemmän meille aloittelijoille. Tässä ei ole täysin oikeaa tai väärää, mutta mielipiteitä sitäkin enemmän.
Mä haluan kirjoittaa ensi viikolla jotain syvällisempää ystävyydestä, mutta ajan puutteen ja olosuhteiden vuoksi täytyi keksiä jotain “pinnallisempaa”. No käytin tänkin rustaamiseen sen tunnin ja joudun vielä tarkistamaan tekstin kirjoitusvirheiltä sen jälkeen, kun olen ripustanut hikiset lätkävarusteet kuivumaan. Onneksi elämässä on muutakin kuin työ.
Yhden ajatuksen voi herättää ennen ensi viikon blogia. Haluaisitko mielummin 10 hyvää tuttavaa vai yhden tosiystävän? Mä valitsen mielummin sen tosiystävän. En muuten ollut varma kirjoitetaanko se yhteen vai erikseen, mutta Googlen mukaan yhteen. Mä oon tässä kuukauden sisään saanut uuden tosiystävän ja tuntuu, että mieli on todella paljon kevyempi. Se että toinen oikeasti ymmärtää sinua ja haluaa kuunnella tuntuu tosi hyvältä. Jos sinulla on tuollainen tosiystävä, mutta yhteydenpito on jostain syystä vähentynyt, niin älä nyt hyvä ihminen päästä häntä menemään! Näe vaivaa, koska tuollainen ystävyys auttaa todella vaikeiden asioiden ylitse.
Kiitos, kun luit taas blogin. Oikein hienoa ja lämmintä viikkoa sinulle!
